torstai 7. heinäkuuta 2016

Haaveeni mun

Haaveet ovat niiiiiiiiiiin osa mun elämääni. Minulla on yleensä aina vaaleanpunaiset sydänaurinkolasit silmillä kun katselen tätä elämää. Ja se on hyvä!

Minusta on hirmu hauskaa seurata omaa ajatuksenkulkuani kun alan tehdä melkein mitä vain. Näen kaverin hienon piirroksen ja alan kaavailla, että tykkään niin paljon piirtämisestä, että pitääkin kaivaa ne taas esiin ja alkaa piirtää, sitten voin antaa niitä kavereille lahjaksi, alkaa tehdä tilauksesta vähän enemmän, sitten ne viedään käsistä ja alan tehdä painettaviksi asti julistetoimintaa ja lopulta pidän galleriassa näyttelyn ja jään Suomen historiaan yhtenä aikani suurimpia taiteilijoita! Buahahaaa!

Olen myös nähnyt itseni tangomarkkinafinaalissa, kilpatanssijana voittopokaalin kanssa ja tehnyt vaativia kirurgisia leikkauksia! Aion joskus vielä kiivetä oikealle vuorelle ja perustaa oman keramiikkapajan. Takapihalleni kasvaa japanilaistyyppinen puutarha aamukahvihetkiä varten, laavussani tullaan pitämään henkeviä iltamia, joissa parannetaan energialla maapalloa ja tulevaa kasvihuonettani en osaa edes kuvailla, mutta se on tulossa. Onpa minulla ollut joskus oma konditoriokin, jossa minä saan vain koristella kakkuja sekä kukkakauppa pienessä kylässä. Omistan myös hoitolan, jossa teen "täydentäviä"-hoitoja ja kurssitan uusia terapeutteja. Minusta tulee kesäteatterin vakionäyttelijä! Itken onnesta kaikkien tyttöjeni häissä yhtä valtoimesti ja minusta on tulossa sellainen pullan tuoksuinen mummukka.



Noh, kun riisun nämä lasit päästäni, tiedostan kyllä, etten uskalla edes laulaa karaokea julkisesti, en harrasta kilpatanssia ja kirurgiset leikkauksetkin rajoittuvat tällä hetkellä välilihaan... Mutta eihän näistä mikään ole suoranaisesti MAHDOTONTA! Ne on valintakysymyksiä. Haaveet muuttuu pitkin elämää ja osa ylläolevistakin on jo vanhentunut. Uusia tulee koko ajan lisää. Ja hyvä niin. Minusta haaveet kohottavat itsetuntoa, lisää hyvää mieltä joka edistää terveyttä ja toimivat motivaattorina kun alamme todella tavoitella niitä.

Osa haaveistani on jo toteutunutkin. Minulla on perhe, lapset, ei lapsuuden unelma, mutta unelma-ammatti kuitenkin, ystäviä, rakas suku, kissa, maailman ihanin hirsitalo jne. Olen niin kiitollinen, että voin tehdä paljon asioita, innostun monesta ja saan tehdä niitä rakkaiden ihmisten kanssa. Tällaiset asiat ovat elämäni kohokohtia joita muistelen mieheni kanssa kun istumme vanhoina japanilaisen puutarhamme kirsikkapuun alla (onkohan se edes japanista...). Muistamme kummankin omat ja yhteiset onnenhetket. Tiedämme, että lapsillamme on kaikki hyvin ja meillä onkin liuta lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Käsi kädessä annamme viimeisen suudelman ja nukahdamme yhdessä viimeiseen uneen. Taustalla soi pan huilu, hyttysiä ei ole lähimaillakaan ja meidät haudataan omaan pihaan, koska tästä on tullut siihen mennessä koko suvulle tärkeä sukukartano.



Mulla on elämäni paras elämä edessä *onnellinen huokaus*

Onko sinullakin haaveita?

2 kommenttia:

  1. Aivan ihanat pinkit lasit sinulla. ;) <3 Minulla ne ovat jossain pölyttymässä, niin kiitos muistutuksesta, taidanpa ottaa ne taas esiin päiviäni piristämään. :) Ja olet oikeassa, haaveet muuttuvat pitkin elämää ja monien haaveiden toteutuminen on valintakysymys. Itsekin jos oikein kunnolla pysähdyn, voin huomata kaikkein tärkeimpien haaveideni todella toteutuneen. Ja siitä kiitollisena on hyvä jatkaa matkaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla etten ole ainoa joka ajattelee näin.

      Poista

Tauko blogissa ja kohdun poisto

Ensimmäisenä kerron, että minulla on isoja pyöriä lähtenyt liikkeelle. Olen tehnyt elämäntapamuutosta tähän kotiäitiarkeeni ja lisäksi perus...