Haaveet ovat niiiiiiiiiiin osa mun elämääni. Minulla on
yleensä aina vaaleanpunaiset sydänaurinkolasit silmillä kun katselen tätä
elämää. Ja se on hyvä!
Minusta on hirmu hauskaa seurata omaa ajatuksenkulkuani kun
alan tehdä melkein mitä vain. Näen kaverin hienon piirroksen ja alan kaavailla,
että tykkään niin paljon piirtämisestä, että pitääkin kaivaa ne taas esiin ja
alkaa piirtää, sitten voin antaa niitä kavereille lahjaksi, alkaa tehdä
tilauksesta vähän enemmän, sitten ne viedään käsistä ja alan tehdä painettaviksi
asti julistetoimintaa ja lopulta pidän galleriassa näyttelyn ja jään Suomen
historiaan yhtenä aikani suurimpia taiteilijoita! Buahahaaa!
Olen myös nähnyt itseni tangomarkkinafinaalissa,
kilpatanssijana voittopokaalin kanssa ja tehnyt vaativia kirurgisia
leikkauksia! Aion joskus vielä kiivetä oikealle vuorelle ja perustaa oman
keramiikkapajan. Takapihalleni kasvaa japanilaistyyppinen puutarha
aamukahvihetkiä varten, laavussani tullaan pitämään henkeviä iltamia, joissa
parannetaan energialla maapalloa ja tulevaa kasvihuonettani en osaa edes
kuvailla, mutta se on tulossa. Onpa minulla ollut joskus oma konditoriokin,
jossa minä saan vain koristella kakkuja sekä kukkakauppa pienessä kylässä.
Omistan myös hoitolan, jossa teen "täydentäviä"-hoitoja ja kurssitan
uusia terapeutteja. Minusta tulee kesäteatterin vakionäyttelijä! Itken onnesta
kaikkien tyttöjeni häissä yhtä valtoimesti ja minusta on tulossa sellainen
pullan tuoksuinen mummukka.
Noh, kun riisun nämä lasit päästäni, tiedostan kyllä, etten
uskalla edes laulaa karaokea julkisesti, en harrasta kilpatanssia ja kirurgiset
leikkauksetkin rajoittuvat tällä hetkellä välilihaan... Mutta eihän näistä
mikään ole suoranaisesti MAHDOTONTA! Ne on valintakysymyksiä. Haaveet muuttuu
pitkin elämää ja osa ylläolevistakin on jo vanhentunut. Uusia tulee koko ajan
lisää. Ja hyvä niin. Minusta haaveet kohottavat itsetuntoa, lisää hyvää mieltä
joka edistää terveyttä ja toimivat motivaattorina kun alamme todella tavoitella
niitä.
Osa haaveistani on jo toteutunutkin. Minulla on perhe,
lapset, ei lapsuuden unelma, mutta unelma-ammatti kuitenkin, ystäviä, rakas
suku, kissa, maailman ihanin hirsitalo jne. Olen niin kiitollinen, että voin
tehdä paljon asioita, innostun monesta ja saan tehdä niitä rakkaiden ihmisten
kanssa. Tällaiset asiat ovat elämäni kohokohtia joita muistelen mieheni kanssa
kun istumme vanhoina japanilaisen puutarhamme kirsikkapuun alla (onkohan se
edes japanista...). Muistamme kummankin omat ja yhteiset onnenhetket. Tiedämme,
että lapsillamme on kaikki hyvin ja meillä onkin liuta lapsenlapsia ja
lapsenlapsenlapsia. Käsi kädessä annamme viimeisen suudelman ja nukahdamme
yhdessä viimeiseen uneen. Taustalla soi pan huilu, hyttysiä ei ole
lähimaillakaan ja meidät haudataan omaan pihaan, koska tästä on tullut siihen
mennessä koko suvulle tärkeä sukukartano.
Mulla on elämäni paras elämä edessä *onnellinen huokaus*
Onko sinullakin haaveita?
Aivan ihanat pinkit lasit sinulla. ;) <3 Minulla ne ovat jossain pölyttymässä, niin kiitos muistutuksesta, taidanpa ottaa ne taas esiin päiviäni piristämään. :) Ja olet oikeassa, haaveet muuttuvat pitkin elämää ja monien haaveiden toteutuminen on valintakysymys. Itsekin jos oikein kunnolla pysähdyn, voin huomata kaikkein tärkeimpien haaveideni todella toteutuneen. Ja siitä kiitollisena on hyvä jatkaa matkaa. <3
VastaaPoistaKiitos! Kiva kuulla etten ole ainoa joka ajattelee näin.
Poista