Voin heti tähän alkuun tunnustaa , että olen parantumaton
romantikko. Lukioon mennessä en ollut löytänyt itseäni miellyttävää
tarinallista kirjaa, kunnes yhdellä äidinkielen kurssilla täytyi lukea Jane
Austenin "Ylpeys ja ennekkoluulo". Sain ahaa -elämyksen 1800-luvun
romantiikan piinaavasta säädyllisyydestä, kun ei voida sanoa ääneen mitä
ajattelee, saatika suudella ennen häitä. ja Niiden merkitsevien katseiden
määrä! Luinkin nopeasti useampiakin Jane Austenin kirjoja ja kyllä, romantikko
mikä romantikko.
Uskon jossain määrin kohtaloon, ja mieheni on yksi
kohtaloni. Voin miltei todistaa, että olimme varmasti suunnitelleet tapaavamme
toisemme! Voin kuvitella kuinka ennen syntymäämme mieheni on sanonut minulle:
"Veljesi tutustuttaa meidät ja päädymme varmasti yhteen, MUTTA jos jostain
syystä tämä ei tepsikään niin laitetaan vielä äitisikin puhumaan minun
puolestani ja jotta emme varmasti mene huti niin törmätäänkö vielä ihan
keskenäänkin?" Ja näin tehtiin.
Mieheni on veljeni kaveri ja veli laittoi meidät juttelemaan
puhelimessa jo nelisen vuotta ennen kuin olemme oikeasti tavanneet. Aina kun he
olivat tavanneet, sain markkinointipuheen, koska hän olisi minulle juuri hyvä. Äitini oli töissä lähikaupassa, jossa tuleva vävy kävi ja kuulin myös häneltä
vastaavat markkinoinnit. Hauskinta on, ettei äitini tiennyt pojan olevan sama
veljeni kaveri...Ja minä en korvaani lotkauttanut. Lopulta lukioikäisenä olin
töissä kotisiivoajana ja minut laitettiin tuuraamaan "vieraaseen"
paikkaan. Astelin reippaasti imuri kainalossa ruma raitapaita päällä
pimpottamaan tulevan mieheni kotioven ovikelloa. Tämä oli hyvin pikainen
kohtaaminen, ensikohtaaminen, enkä tiennyt hänen olevan veljeni kaveri. (No
romantiikka oli siitä ehkä aika kaukana, mutta keskitytään kokonaisuuteen.) Samalla viikolla tapasimme veljeni kautta juhannusjuhlissa, jossa selvisi, että menen heille
myös ensi viikolla siivoamaan. Tällä kertaa Hän oli katselemassa elokuvia
aamulla klo 8. Miten romanttista!
Tänään on tasan 12 vuotta siitä kun olin ensimmäisillä
treffeillä mieheni kanssa. Tänään on myös tasan 8 vuotta siitä kun lupauduimme
kestämään yhdessä elämän ylä- ja alamäet. Molempia on suhteessa riittänyt. Tämä
on ollut aikamoista menoa, rakkaiden menetyksen, lasten syntymien, pelon, ilon
ja onnen kyyneleiden välillä. Elämä on luotu uudestaan. Muutettu useammin kuin
olisin luullut. Meillä on ollut paljon ihania ympärillä ja hienoja hetkiä
yhdessä. Mokailtu ollaan kumpikin ja opittu kantapään kautta. Kun mietin
kaikkea tätä kirjoa vain viimeisen 12 vuoden ajalta, mietin mitä tämä elämä
tuokaan seuraavien 50 vuoden aikana!
Kaikesta tästä olen oppinut, että kaikessa romantiikan
nälässänikään en voi väittää vain rakkauden riittävän. Että olisi olemassa vain
ja ainoastaan tunne, joka meidät pitää yhdessä. Ei, kyllä tämä on vaatinut
paljon myös tahtoa. Rakkaus on myös tahdon asia ja sitähän alttarillakin
kysytään: Tahdotko ottaa hänet aviomieheksesi rakastaaksesi häntä...? Sanotaan
myös, että rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä. Kun toinen on ärsyttävä, on ehdottomasta
rakkaudesta vaihdettava tahdon puolelle ja sitten taas takaisin kun toinen on
taas ihana oma itsensä. (En nyt ota kantaa ihmisten eroihin, niihin on varmasti
syynsä, haluan vain tuoda esiin, että suhde vaatii myös työtä vaikka kaikki
olisikin hyvin. Vähän niinkuin auto huoltoa ennenkuin se hajoaa käsiin.)
Back to
business...eli "tahdotko?" Minä tahdon! En voi sanoa, etteikö
mieheni olisi aina ollut oikein viehättävä ihmisyksilö, mutta tässä romanttinen
minäni nostaa esiin miehen charmikkuuden kun silmistä alkaa paistaa lempeä
itsevarmuus. Ikä tekee miehille ja varmaan naisillekin hyvää! Minusta on ihan
mahtavaa (ja vähän pelottavaakin) huomata kuinka hyvin mieheni tuntee minua.
Joskus riittää katse ja ihana kupponen lempiteetäni ilmestyy eteeni! Eikä edes teen, mutta
kaiken kokemamme takia arvostan tätä suhdetta nyt varmasti enemmän kuin koskaan
ennen. Arvostan ja rakastan, rakastan niin valtavasti.
Rakkaus on todellakin myös tahdon asia. Ja miten hienoa onkaan, jos tahtoo valita saman ihmisen rakkautena rinnalleen elämänsä jokaisena päivänä, aina uudelleen ja uudelleen. Valita ja tulla valituksi. <3 Ihanaa, että olet löytänyt kohtalosi rakkauden muodossa. :) Niin minäkin. :)
VastaaPoista