Aina yhtä luotettavan Facebook testin mukaan olen 99% enkeli ja 1% piru, mutta paheeni minullakin.
Tästä tulikin mieleeni, että kahvin juontia kutsutaan usein paheeksi, mikä jottei sitten teetäkin. Olkoonkin, että teelaleja vaihdellen minulta saattaa löytyä myös kofeiinitonta teetä, joten kofeiini ei ole paheeni. Paheekseni voisin laskea myös sen, että miltei joka teekupillisen pohjalle jää ehkä sentin verran teetä...voihan se olla tapa, mutta luulen, että se juontaa juurensa siitä tuskallisesta olosta kun huomaa teen loppuvan. Onko mitään surullisempaa kuin tyhjä teekuppi...?
Mietinkin kuinka määritellä pahe...onko se jotain joka on vaaraksi minulle, mutta jatkan sitä silti? Eihän tee sinänsä ole vaarallista, vaikka se saattaa näissä määrin aiheuttaakin jonkin asteista nestehukkaa. Vai onko se jotain mistä nautin aivan liikaa suhteessa sen todelliseen olemukseen...silloin se on ehdottomasti paheeni! Vai onko se sitä, jos olen riippuvainen jostain?
Silloin tee on varmasti ainoa paheeni josta en ole edes pyrkinyt eroon.
Paheet yllyttävät hupailuun joten:
Oodi teelle:
Kun suljen silmäni, tunnen lämpösi kädessäni.
Tuoksusi huumaa ajatukseni.
Muistan vielä edellisen kohtaamisemme, kun kosketit huuliani.
Tiedän, että yö erottaa meidät ja vasta kun aamu sarastaa, olet jälleen omani.
Elämänjanoni sammuttaja.
Keisarin morsian.
-Pilvikiekura-
Mutta nyt kun teekupponen on tyhjentynyt...kirjoittaminenkin... ...hidastuu... ... ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti