torstai 4. elokuuta 2016

Suvaitsevaisuus

Olen häkeltynyt ihmisistä ennenkin, mutta nyt sain kyllä aikamoisen täräyksen vasten kasvoja. Olen sitä tässä mietiskellyt muutamia päiviä, mutta ei vaan mene ohi eikä jakeluun, joten kirjoitanpa sen pois päästäni.

Meinasin osallistua eräänlaiseen nettiyhteisöön, keskustelupalstalle, jossa kirjoittavat ovat kiinnostuneita lääketieteestä. Sinne kaikki sitten esittelivät itsensä, omat taustansa ja vähän jotain yleistä kiinnostuksesta lääketieteeseen jne. Minäkin kirjoitin, esittelin itseni, kerroin kotiäitiydestä, kerroin aina olleeni kiinnostunut ihmisbiologiasta, kerroin olevani kätilö ja opiskelevani vyöhyketerapiaa. HETKINEN! Vyöhyketerapiaa?! Siinä se ratkaiseva sana, joka käynnisti jonkinasteisen myräkän ja teki minusta Hörhön, Heikon lenkin yhteiskunnassa ja jopa Vaarallisen yksilön, jolla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta ihmisenä, jonka voisi ottaa tosissaan.

Sain erinäisiä tutkimuksia siitä, kuinka vyöhyketerapia ei vain toimi, luennon siitä kuinka yritit ovat vaarallisia. Täytyy myöntää, että minä häkellyin ihmisten käytöksestä ihan todenteolla. He esittelivät tutkimustuloksiaan, mutta kun kerroin nähneeni itse hoitajana ja itse hoidettuna hyviä tuloksia, se ei merkinnyt mitään. Kaikki on joko vain sattumaa, placeboa tai kuvitelmaa. Paitsi vauvojen kohdalla, joilla kosketushan on tunnettu parantavan jo useita tuhansia vuosia. Kosketus toimii tunnetusti myös vanhuksilla. En sitten tiedä mihin tuo koskettamisen merkitys häviää siinä välissä...

Itse totesin jossain kohdassa, että turhaan edes koitan kertoa, kun he eivät halua edes kuulla. Kuin puhuisi puulle ja edes minä en ole niin hippi ;) Ainakaan vielä. He jatkoivat keskenään keskustelua, takertuivat homepatiassa siihen, ettei alkuperäistä ainesosaa ole suuren lantrauksen takia eikä voi toimia, mutta he ohittivat koko homeopatian idean, että alkuperäisestä aineesta isketään energia veteen, joten jos ei usko energian kulkuun, sitä ei voi tietenkään ymmärtää. Itselläni on melko vähäiset kokemukset homeopatiasta, joten en voi sitä omakohtaisesti kommentoida, mutta homeopatiaa käytetään paljon eläimillä hyvillä tuloksilla, joten placebovaikutus joudutaan jättämään pois. En sitten tiedä miksi esimerkiksi Iso-Britannia tai Saksa käyttävät miljoonia vuodessa homeopaattisiin lääkkeisiin, vaikka nämä pari keskustelupalstan tyyppiä ovat ihan varmoja ettei se toimi.

Olin suoraansanottuna pettynyt keskusteluun, jossa oli lynkkaustyyppinen tunnelma. Ei minua haittaa jos kaikki eivät usko vyöhyketerapian, homeopatian tai luontaistuotteiden auttavan, enkä edes tyrkytä sitä heille, minä vain kerroin itsestäni. Se minua haittaa, että minun tekemäni havainnot lintataan, koska otantani on vielä liian pieni eikä minulla ole professorin titteliä. En väittänyt keksineeni miksi vyöhyketerapia toimii, en tiedä itsekään johtuuko se kosketuksesta, energiaradoista, hermoradoista, hyvästä hoitaja-asiakas suhteesta jolla on aikaa kuunnella vai onko kaikki kuvitelmaa. Se ei kuitenkaan pyyhi pois sitä, että useat vyöhyketerapia asikkaat ovat saaneet apua hyvin moninaisiin ongelmiin eri puolilla maailmaa. Placebovaikutus kumoutuu jälleen, koska se toimii myös vauvoilla. En väitä etteikö myös tavallinen summittattainen hieronta auttaisi, siinähän hierotaan samoja paikkoja...ja aina on niitä jotka eivät koe apua saavansa, mutta niitä on joka hoitokunnassa.

Minua harmittaa vastakkainasettelu, joka tulee heti kun sanotaan vaihtoehtoinen hoito. Vaihtoehtohan tarkoittaa jompaa kumpaa. Toiset puhuu uskomushoidoista. Asiansa osaava vyöhyketerapeutti tietää milloin ei hoida, hän ei puutu lääkärin määräämiin lääkkeisiin eikä diagnosoi sairauksia. Hän jopa kehottaa menemään lääkäriin tilanteen niin vaatiessa. Esimerkiksi vyöhyketerapia on oivallinen hoitomuoto ennaltaehkäisevänä hoitomuotona tai perinteisen lääketieteellisen hoidon tukena. Minua harmittaa ihmiset, jotka uskovat vyöhyketerapian toimivan vain kun oireet ovat olleet "liian rajuja" tai kuonien liikkeellelähtö aiheuttaa päänsäryn. Kun tulos koetaan epämiellyttäväksi, Kun todelliseen vaivaan saa apua, se johtuu sitten jostain muusta. Jos vyöhyketerapia ei kerran toimi, se ei myöskään aiheuta mitään jälkituntemuksia vaan kaikki on sattumaa, joten te jotka pidätte uskomushoitoja vaarallisina, voitte olla huoleti, ei se mitään aiheuta kuitenkaan. Hoitojen väärinkäyttäjiä, niitä jotka sen takia skippaavat lääkärin on varmasti pienempi joukko kuin lääkkeiden väärinkäyttäjiä.

Myönnän, että yrteillä voi saada harmia aikaan, maksavaurioita, keskenmenoja jne.. Samaiset tulokset saa aikaan myös lääkkeillä. Molempia täytyy osata käyttää oikein ja oikeissa määrissä. Yrttejäkin on tutkittu paljon, ja luonto tarjoaa moneen vaivaan apua. Käsittääkseni Yrtit tosin yleensä ovat pitkän kaavan apu, mutta ne vaikuttavat muuhunkin kuin oireeseen, ihan niinkuin osa lääkkeistäkin, Yrtit ovat tällä hetkellä itsellä opiskelun alla, joten näistä varmaan lisää myöhemmin.

Koko tämän kirjoituksen ydin on SUVAITSEVAISUUS. Niin kauan kuin toisen kokemukset eivät ole  oikeasti vaaraksi muille tai itselle, niin yritettäisiin kunnioittaa sitä toisenkin näkemystä. Ymmärrän, että lääkärit ovat huolissaan jos ihmiset käyttävät pelkkää vyöhyketerapiaa syöpähoitona, minäkin olisin siitä huolissani. Itse kuitenkin uskon, että yhdistämällä tietomme ja välineemme saamme parhaita tuloksia aikaan. Kummallakin hoitosuuntauksella on paikkansa. Jotkut sairaudet vaativat jykevämmät lääkkeet, silloinkin on kuitenkin hyvä tukea kehon omia toimintoja. Toisiin ongelmiin lääketieteellä taas ei ole vastausta. En halua asetella vaihtoehtoisia hoitoja kuilun toiselle puolelle, vaan rakentaa sillan lääketieteen ja muiden hoitojen välille. En enää puhu vaihtoehtoisista hoidoista, vaan täydentävistä. Onko väärin jos niin kliseisen esimerkin terminaalivaiheen syöpäsairas vanhus saa sielunrauhaa vaikka nyt siitä surullisen parjatusta yksisarvishoidosta syöpähoidon ohella? Valmistautuu lähtöön ja voittaa pelkonsa? Jos hän käyttää vähät rahansa siihen ja löytää rauhan, onko sillä mitään väliä onko sen tehnyt ihmisen mieli itse vai yksisarvinen? Vai pitäisikö nuo rahat säästää perintölippaan syövereihin, koska perilliset eivät usko yksisarvisiin? Itse kallistun kannattamaan yksisarvisia!

1 kommentti:

  1. Olet joka suhteessa oikeasssa. Saksassa on olemassa ammattinimike "Heipraktiker", mitä en löytänyt suomeksi mistään sanakirjasta. Se edellyttää vuosien opiskelua alan oppilaitoksissa. Loppututkinto suoritetaan valtion lääketieteellisen tutkintokomission vaatimusten mukaan sen edessä. Tutkinnon läpäissyt voi anoa valtiolta toimintalupaa. Näin varmistetaan, että Heilpraktikerit eivät tee mitään vaarallisia toimenpiteitä tai käytä vaarallisia lääkkeitä. Kysymys ei ole mistään puoskaroinnista vaan lääketieteelisesti valvotusta parantamisesta. Ilman lupaa puoskarointi on rangaistavaa. On olemassa erityinen laki "Heilpraktikergesetz". Kaikki sairausvakuutukset maksavat koululääketietteelliset hoidot ja lääkkeet, myös tietyt Heilprktikerin tekemät hoidot. Saksassa ei ole veroista maksettavaa sairaanhoitojärjestelmää (KELAa), kuntien terveyskeskuksia tai omavastuuosuutta lääkärin hoidosta ja lääkkeistä. Lain mukaan jokaisella on oltava sairausvakuutus. Lakisääteisiä sairausvakuutuskassoja on 118, sen lisäksi 44 yksityistä. Käsitykseni mukaan KELA on kaikin puolin liian mahtava ja suvaitsematon, mutta sillä systeemillä on jo sairaanhoidon alalla vakavia puutteita.(Viite: kilpailevat yksityiset yritykset.) En ole hoitoammattilainen, mutta olen sitä mieltä että koululääketiede ei ole ainoa mahdollinen parannuskeino. "Wer heilt, hat recht."(Oikeassa on hän, joka parantaa.)Olet oikeassa,ei kannata väitellä suomalaisten kanssa. Ei mene päähän sellainen, mistä heillä ei ole kokemusta eikä parempaa tietoa. Jatka vain huoletta tietäsi.
    (Asun muuten Saksassa.)

    VastaaPoista

Tauko blogissa ja kohdun poisto

Ensimmäisenä kerron, että minulla on isoja pyöriä lähtenyt liikkeelle. Olen tehnyt elämäntapamuutosta tähän kotiäitiarkeeni ja lisäksi perus...