Niitä valintoja, valintoja

Joka syksy odotan sormet syyhyten kansalaisopiston kurssitarjonnan kolahtavan postilaatikkoon. Kun tuo odotettu päivä vihdoin koittaa, alan haalia mitä ihanempia kursseja, sovittelemaan aikatauluja niihin...tai aloin.

Olen käynyt kansalaisopiston kautta huovuttamassa äitini kanssa eläimiä, mieheni kanssa puhaltamassa lasia ja saanut ensikosketuksen itämaiseen vatsatanssiin. Olen käynyt tyttäreni kanssa piirtelemässä ja kuljettanut lapsia jumpassa. Vuosi toisensa jälkeen haaveilen osallistuvani joskus kirjan teko kurssille, helmien teko kurssille ja olisihan siellä joogaakin! Savimuotoilu on tullut napattua useampana vuonna peräkanaa ja muodostunut rakkaaksi harrastukseksi. Myös tatteritaide on pitkään mukana kulkenut haave joka on ehkä pakko joskus toteuttaa.

Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen. Lehti kolahti laatikkoon, mutta tunnen hiukan kiristävän sykähdyksen rinnassa. Sen täytyy olla nostalgian herättämää tuskaa. Tuskaa siitä, että minulle tarjotaan mahdollisuutta niin moneen hienoon kokemukseen ja taitoon, mutta todellisuudessa aikani ei vain riitä. En voi ottaa yhtä kädentaitoa, yhtä liikuntaa puhumattakaan kielistä. En voi valita oikeastaan mitään, koska olen jo päättänyt käydä kerran viikossa Lindy Hop-kurssilla. Siis sellaisina viikkoina kun mieheni ei satu kyseisenä päivänä olemaan iltavuorossa.

Onkohan minusta tullut liian kiireinen?! Vai vanha...? Vai mukavuudenhaluinen? Toisaalta kuka tahansa tarvitsee joka öiset unensa, oli vanha tai ei, joten kaikkea aikaa vaikkapa kotitöihin ei voi nipistää yöunista. Viikkoni alkaa kuulostaa täydeltä säännöllisten menojen suhteen kun kuskaan lapsia kerhoon 2xviikossa, jumppaan, tanhuun ja käyn vielä itse lindy hopissa. Sitten olisi vielä nämä vapaaehtoiset perhekahvilat. Pakkaa voitaisiin sekoittaa vielä vähän, olen nimittäin hakemassa töitä! Pakollisia äkillisiä jokaviikkoisia pyrähdyksiä ei myöskään sovi unohtaa. Aina on jotain yksittäistä, kuten neuvola tai vanhempainilta. Vapaaehtoisia menoja olisi enemmänkin, kosmetologi, hieroja, kaverikahvittelut, lavatanssit jne. Joskus olisi ihanaa olla kotona.

Järjestely ei selvästikään tule toimimaan, joten suoritetaan karsinta. JUMPPA PERUTAAN, koska sen piti alun perinkin olla pienten ainoa harrastus, mutta tanhun tultua mukaan se vaan jäi roikkumaan.  Kerhoon kuskaus puolittuu kun sovitaan naapurin kanssa kimppakyyti. Perhekahviloista ei sen enempää: PERUTAAN.  Hierojat ja kosmetologit PERUTAAN  jo ennen ajanvarausta, ei tosin ajanpuutteen takia, vaan "kyllä tämä tästä varmaan menee muutenkin ohi" -ajattelun takia. Haaveet savimuotoilusta ja parista muusta mielenkiintoisesta harrastuksesta sekä itselle että lapsille: PERUTAAN. Jos saan töitä niin siellä on varmaan pakko käydä, ei voi perua. Samoin vanhempainillat ja neuvolat. Jos minä saan töitä, lapset on päivät hoidossa ja kerhot on päivällä, joten lapset saavat kaveria ja aktiviteettia päivään enemmän kuin tarpeeksi: KERHOT PERUTAAN.

Peruminen on kurjaa, mutta se on vaan valittava...Mutta kyllähän meille paljon jääkin! Lapset on innoissaan Tanhusta, ja päiväkerhoista. Jos pääsen töihin, niin kerho vaan vaihtuu päiväkodiksi. Minä saan nauttia Lindy Hopista useimpina viikkoina ja näiden kurjien perumisten ansiosta meillä on aikaa perheenä pelailla lasten kanssa, käydä vaikka uimahallissa tai syödä pitkän kaavan kautta asioista rupatellen. Minun ei tarvitsekaan perua kaverikahvittelua ja tansseja. Lapset ehtivät nähdä kavereitaan. Tai sitten minä saan tehdä ihan rauhassa seuraavan päivän ruuan tai delegoida sen miehelle ja kirjoittaa blogia. Lapset saa tylsistyä kotona, sekin on joskus hyvä. Näinä päivinä kukaan ei tule sanomaan "äkkiä nyt ne kengät jalkaan, me myöhästytään, pitäisi olla jo menossa". (Nämä sanat olen joutunut itsekin sanomaan liian usein ja inhoan sitä!)

Tämä vuosi näyttää olevan muutoksia täynnä, esikoisen koulun aloitus, vähän kämpän remppaa, työkuviot, lapset kasvaa ja kissakin leikattiin. Ei ihme, että näitä vuosia aletaan kutsua ruuhkavuosiksi. Ruuhka ei kuitenkaan kestä ikuisesti ja jahka jono taas vetää, niin minä keitän hyvät teet ja tällään itseni sohvan nurkkaan kansalaisopiston kurssivalikoiman kanssa. valitsen sieltä harrastajateatterin kurssin! ja helmen teko kurssin...ja kitaran teko kurssin ja pajupunontaa, kirjansidontaa, joogaa, tanssia, italiaa...

Ihanaa, aktiivista, syksyä kaikille! Muistakaa myös miten ihanaa on viettää ihana rento ilta omaehtoisesti ilman aikatauluja :)