Sykettä parisuhteeseen!

Elämä jatkaa järjestymistään. En tiedä johtuuko tämä nyt hyvin käyntiin lähteneestä Kon Mari -siivoustekniikasta, joka tosiaan levisi kodin jälkeen myös elämän muihin osa-alueisiin. On kodin jälkeen käyty läpi kalenteri ja karsittu ylimääräiset menot. Keskeneräiset käsityöt ja kirjat ovat jonossa odottamassa vuoroaan ja pankkitilit ja raha-asiatkin järjesteltiin miehen kanssa. Nyt on kuitenkin vuorossa parisuhde, Jaiks!

Minullahan on parisuhde, jo 12 vuotta kestänyt ylä- ja alamäkineen. Minulla on hyvä kiltti mies. Meillä menee ihan hyvin, kun ei kerran ole sen kummemmin ongelmiakaan. Komeakin tuo tuppaa olemaan eikä me ei ikinä riidellä. Meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Joskus tuli silti olo, että tätäkö se sitten on? Kyllä tämän pituinenkin suhde kaipaisi vähän lisäpotkua. Ja niinhän se on, että kun jotain toivoo, se yleensä toteutuu :)

Ihan sattumoisin samaan aikaan kun olin näitä miettinyt, sattui eteeni tällainen kirja:
                                              Tony Dunderfelt: Parisuhteen kemia

Ja täytyy myöntää, että hän puhuu kirjassaan suoraan ja selkeästi. Sukupuoliroolit ovat menneet sekaisin, lähentyneet neutraalia. Nainen voi olla uraohjus ja mies hoitaa lapset kotona. Ihmisen biologia ei ole kuitenkaan muuttunut ja nainen tahtoo vierelleen Miehen isolla M:llä ja oikeastaan nauttii siitä, että hänelläkin on rajat. Emme halua kuitenkaan mitään aivotonta machogorillaa, vaan tietenkin keskustelevan yksilön joka tukkii itsevarmalla suudelmalla suustamme turhan mäkätyksen ja luo turvallisen sylin, jossa nainen saa olla oma voimakas itsensä. Tasa-arvoakaan ei sovi unohtaa. Alistaminen ja arvostaminen on täysin eri asioita. Tällaisia miehiä on olemassa, mutta he ovat harvassa.

Kirjassa puhutaan nykymiehistä, jotka kärsivät passiivisen miehen syndroomasta. Naisena tulee heti mieleen MIKSI? Miksi mies luopuu perheen päänä olemisen roolista, eikä edes hangoittele vastaan?

"Moderni mies antaa naisen tehdä ja päättää, sillä:

* Nainen on monissa asioissa ihan oikeasti niin hyvä

                               * Hän on reippaasti ottanut asioista vastuuta ja näyttää nauttivan siitä

                                     * Hän viestittää sanattomasti tai sanallisesti ettei asia ei miehen tekemänä hoidu riittävän    hyvin"

Siinäpä se... Moderni nainen kärsii paniikinomaisen itsenäisyyden saavuttamisen syndroomasta. Meistä tulee niin pelottavia että miehet menettävät oman identiteettinsä...ei kovin imartelevaa.

"Miehen "hyvän" toiminnon motiivi voi olla:

         * Pelko keskustelun häviämisestä nokkelalle tyttöystävälle

                * Pelko, että joutuu itse tekemään esiin nostetun puheenaiheen

*Pelko, ettei keskustelu johda mihinkään ratkaisuun

* Pelko, että nainen jättää

Tässäpä meille pohdittavaa suhteen niin sanotusta tasa-arvoisuudesta...

Tony käsittelee kirjassaan myös erilaisia rakkauden lajeja ja intohimon kemiaa. Mitäpä muuta kuin mielenkiintoista! Ja kukapa ei tahtoisi pitkänkin suhteen pysyvän intohimoisena? Esimerkkien kautta hän avaa nykymaailman menoa. Avioerotilastot kasvavat, vaikka pariskunnilla on aikaa yhdessä enemmän kuin koskaan ennen. Maailma on muuttunut, me olemme muuttuneet, arvomaailmamme on muuttunut. Ennen parisuhteelta haettiin nimenomaan yhteistä toimeentuloa, turvallista arkea ja rakkaus oli bonus. Nyt pärjää nainenkin yksin ja parisuhteelta toivotaan sielunkumppanuutta lähentelevää yhteyttä ja kestävää intohimoa. Rakkauden uskotaan olevan kaiken kestävää huumaa. Hyvä uutinen on se, että tiedostamalla toimintamallit, niistä voi oppia pois ja parantaa suhteen kemiaa.

                                            "Ennen avioliiton piti olla todella huono, jotta sai avioeron. 

                            Nykyään avioliiton on oltava poikkeuksellisen hyvä, jotta avioeroa ei haeta"

Kirjaa lukiessa peilaa asioita väkisin omaankin suhteeseen ja vaikka meillä ilmiö oli vielä suhteellisen lievä, se oli silti tunnistettavissa. Päätimme alkaa kehittää itseämme ja parisuhdettamme ennenkuin suoranaisia ongelmia ilmenee. Vähän niinkuin auton vuosihuolto.
Kirjan myötä päätimme ensimmäisenä, että parisuhteen on saatava enemmän aikaa, oma tila. Niin ihana ja rakas kuin koko perhe onkin, isä ja äiti tarvitsevat joskus ihan oman kahdenkeskisen hetken ilman vanhemman roolia. Meillä ei ole tähän asti ollut viimeiseen 7 vuoteen oikeaa omaa makuuhuonetta, joten nyt on sen aika ja se toteutettiin heti!

                          Siirsin työtilani muualle ja tein tilalle oman ihanan makuuhuoneen. 

Kukaan ei voi uskoa miten ihana se on! Tällä hetkellä suuria nautintojani on se, että minä saan illalla lasten nukkuessa jutella mieheni kanssa ilman että pitää kuiskata. Minä saan lukea kirjaa sängyssä ennen nukkumaanmenoa! Lauantai aamuna kun lasten kaverit pölähtää ennen kymmentä, minä voin rauhassa jatkaa pitkäksi venynyttä aamuteetä sängyssä lehteä lukien ja onhan se kiva kun saa ihan rauhassa sulkeutua rakastavaan syleilyyn täysikuun romanttisessa loisteessa.

Vaatihan tämä toki enemmän kuin kirjan lukemisen ja makkarin muuton. Teksti oli pitkälti kärjistettyä, mutta siksi ajatuksesta olikin helppo saada kiinni. Kirjaa lukiessa koin oikeasti ymmärtäväni mitä mieheni päässä ehkä liikkuu ja toisaalta naisen ajatuskuvaukset olivat yllättävän osuvia, joten miehellänikin on mahis nähdä omia ajatusmallejani, toki omaan elämäntilanteeseen soveltaen.

Parasta tässä oli se, että myös mieheni innostui lukemaan kirjan ja keskustelu siitä syntyi kuin itsestään, uudessa makuuhuoneessa kun lapset nukkui, tietenkin. Ja hän oli siitä yhtä innoissaan kun minäkin. Hänellä kirja on vielä kesken ja itsekin vasta hetki sitten sain sen loppuun asti, mutta muutos on jo nähtävissä. Nyt täällä asuu Mies ja Nainen, omissa rooleissaan, tasa-arvoisina ja uudelleen rakastuneina.

Suosittelen kenelle vaan, joka on parisuhteessa :D