Olen tässä aikuisena opiskellessa törmännyt pieneen ongelmaan tunneilla. Haluaisin kuunnellessa piirustella paperille kaikenmoisia turhanpäiväisiä kiekuroita, kukkasia, sydämiä, vaikka munuaisia, kunhan kynä kävisi. (Vyöhyketerapia tunnit ovat ihan parhaita, koska siellä värittelemme vyöhykekarttoja, joka ajaa asiansa!) Viimeksi ravitsemuskurssilla en yksinkertaisesti kehdannut piirustella, koska istuin ihan opettajan nenän edessä :)
Olen tehnyt näin jo kouluaikoina ala-asteelta lähtien ja varsinkin yläasteella ja lukiossa. Myös ammattikorkeassa, mutta siellä yritin jo vähän salailla piirustelua kun sisäinen gangstani alkoi olla ruodussa ja miettiä mitä opettaja tuumaa siitä "ettei kuuntele" tunnilla. Todellisuudessa tiedän tämän auttavan keskittymistäni. Tiedostin sen joskus lukioaikana kun huomasin pystyväni keskittymään matikan laskuihin paremmin jos taustalla soi tuttu musiikki. Ilman musiikkia ajatus lähti harhailemaan ja kuuntelin kaikkia pikku narahduksia. Kokeisiin lukiessa oli oikeasti pakko olla musiikkia, olo oli jopa vähän tekopyhä kaikessa siinä hiljaisuudessa lukiessa, "tässä minä nyt istun sitten lukemassa kokeisiin kuin mallioppilas konsanaan koulupöydän ääressä hipi hiljaa"...
Nyt törmäsin tutkimustietoon asiasta ja ilmiö sai nimen, DOODLAUS! Artikkeliin pääset TÄSTÄ.
Artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta, jossa todettiin ihmisten muistavan yksityiskohtaisemmin kuulemansa, jos he olivat saaneet piirrellä eli doodlata samalla. Myös seisten oppi meni paremmin perille. Avaintekijä oli juuri se, että käsillä tekeminen pitää yllä sopivaa vireystilaa, eikä ala siis nukuttaa, jolloin myös oppi menee paremmin perille. Toiset kutovat, toiset piirtävät, harva varmaan haluaa seistä koko päivän :)
Tärkeää virkeänä pysymisen lisäksi on tietenkin myös se, ettei käsillä tekemisestä tule pääasiallista tekemistä, silloin ei oppi mene perille. Sen tulee tapahtua kuin automaattisesti.
En ihan ole kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta...
Olen innoissani, että tämä asia on noteerattu myös lasten koululla. Meillä oli vanhimman tytön opettajan kanssa arviointi keskutelu ja opettaja kertoi tytön aina värittelevän tunnilla pikkutarkkoja värityskuvia. Ehdin jo ajatella "gulp", mutta opettaja jatkoi, että se on hieno asia ja parantaa keskittymistä. Hän kertoi joskus jopa antavansa jollekulle vaikkapa sinitarran venyteltäväksi, jos näkee tämän käsien olevan levottomat. Mikä ihana opettaja!
Opettajan kommenttien ja tutkimustiedon valossa en siis enää pyytele anteeksi ja piilottele rustailujani, itsepä kurssini maksan, joten saan ottaa niistä kaiken irti :) Doodlaus, JEE!
Opettajan kommenttien ja tutkimustiedon valossa en siis enää pyytele anteeksi ja piilottele rustailujani, itsepä kurssini maksan, joten saan ottaa niistä kaiken irti :) Doodlaus, JEE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti