Vauvalle on tullut ikää nyt jo hurjat kolme kuukautta, jotka menivät huomattavasti nopeammin kuin olisin uskonut! Kolmesta kuukaudesta sanotaan, että sen jälkeen arki muuttuu. Se on eräänlainen äitiyden etappi. Ja pitää ihan paikkaansa. Neljännen kanssa voin sanoa odottaneeni kolmen kuukauden etappia kuin kuuta nousevaa! Mikä siinä sitten on niin ihmeellistä...
- Arki ei ole enää vain harjoittelua vaan vauva on luonteva osa perhettä
- Vauvaan on jo tutustunut, tunnistat onko sillä nälkä vai ilmaa mahassa
- Vauvalla on jo jonkinmoinen rytmi, joten voit itsekin välillä tehdä jotain
- Vauva ottaa jo selvästi kontaktia ja on näin ollen vastavuoroisempi, hymy on paras palkinto!
- Vauva osaa jo ottaa oikean otteen tissistä, joten imetys on helpompaa
- Tissit on jo tottunut jatkuvaan kulutukseen, joten alun tuskailut kipeiden nännien kanssa on muisto vain.
- Oma kroppa on ehtinyt palautua synnytyksestä siihen pisteeseen ,ettei sitä tarvitse enää varoa jatkuvasti
- Olet keksinyt parhaat vauvavinkit omaan arkeesi.
- Kolmekuinen vauva on vain niin mahdottoman ihanan uskomattoman söpö!
♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥
Nämä nyt näin yleistyksinä, kukin yksilöllisesti tietenkin, mutta pääsääntöisesti pitävät paikkaansa.
Tämä on juuri sitä ikää kun vauva vielä pysyy aika hyvin siinä mihin hänet lasket, joten kädetkin on mahdollista aika ajoin saada vapaaksi. Toisaalta näin hellyyttävä pieni pötkäle tulee napattua syliin niin, että fyssarit joutuvat muistuttamaan kuinka vauvan on tärkeää olla myös lattialla. Vauva alkaa myös jo painaa sen verran, että käytät häntä tahtomattasikin punttina hauiksille. Ja voi sitä hellyyden pakahduttamaa oloa kun neiti nukahtaa kantoliinaan painaen päätä rinnalle...tai tissille...tai nauraa minulle tai ylipäänsä vain on olemassa.
Meidän kolmikuisella oli rankan alkunsa (josta voit lukea lisää tästä) vuoksi ihan vielä omat etappinsa kolmessa kuukaudessa. Olemme käyneet aivosähkökäyrässä. Hykertelin onnesta, kun neurologi soitti ja kertoi lausunnossa lukevan "normaali ikätasoon sopiva käyrä. Molemmin aivopuoliskoin symmetrinen, Ei ylimääräisiä purkauksia". Aiemmassa kun oli epäsymmetrisyyttä ja kulmikuutta ja jotain sanoja joista en ymmärtänyt mitään, mutta kuitenkaan ei kuulemma hyvä käyrä. Magneettikuvassakin oli alunperin näkynyt laaja-alaisia hapenpuutteen aiheuttamia muutoksia, joten ennustetta ei oikeastaan annettu, ei voida tietää. Voitte siis kuvitella iloni ylimmillään kun käyrä oli hyvä! (Tämähän nyt ei sulje edelleenkään tulevaisuuden kehitysjuttuja pois, mutta kaikki aikanaan, nyt näyttää hyvältä!)
Nyt Neiti on 3,5kk ja kehitys on edennyt täysin ikätason mukaisesti ja saankin nykyään nauttia tytön kauniista hymystä ja hekottavasta naurusta! Hän mahallaan kannattelee jo hienosti päätä ja selällään ollessa kädet ovat löytäneet suuhun ja toisaalta leluista tarttumistakin jo harjoitellaan.
Ennen tätä neljättä olisin sanonut, että sellaiset vauvat, jotka syövät yöllä vain kerran ovat varmasti jokin myytti, legenda, toivo siitä että joskus saisi nukkua, sillä kolme aiempaa mussukkaani ovat muistuttaneet itsestään tiuhasti yötä päivää. Mutta ei! Tämä neiti ei totta tosiaan syö yöllä kuin kerran! Tai sitten nukkuu tissi suussa, enkä herää jos syö jatkuvalla syötöllä :D Nukumme siis vierekkäin, enkä osaa kuvata tällä hetkellä sen suloisempaa vauvanäkyä kuin lämmin pallero tuhisemassa vierellä kun heräät. Awww... Tänä aamuna pieni hikipallero, joten aamu alkoikin kylvyllä.
Onnen huuruinen äiti täällä siis kirjoittelee. Nyt kun saan nukkua ja kolme kuukautta tuli täyteen, uskoisin tekstiäkin tulevan useammin, ainakin ajatuksia piisaa.
Mitkä on muiden äitien fiilikset? Onko kolme kuukautta jokin etappi? Onko nukkuvat vauvat todellista totta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti