torstai 22. helmikuuta 2018

Psykologin neuvoja kasvatukseen

Meillä juhlittiin Petäjävedellä koko viikon ajan 150 vuotista taivalta. Osana juhlaviikkoa oli järjestetty vanhemmille ilmainen luento lapsen hyvää itsetuntoa tukevasta kasvatuksesta. Aivan loistava idea ja moni vanhempi olikin tämän mahdollisuuden käyttänyt, Miilun salissa istui ihan kiitettävästi porukkaa.

Luennoitsijana toimi Psykologi Keijo Tahkokallio. Oli ihan mahtavaa kuunnella oikeasti ihan maalaisjärkisiä ohjeistuksia ja ajatuksia lasten kasvatuksesta.

”Lasten kanssa täytyy elää kotona tavallista elämää. Kasvatus ei vaadi muuta.”

Tuli itsellekin äitinä hyvä olo :) Täytyy kyllä myöntää, että olen kuunnellut vastaavia ohjeita jo vuosia, koska äitini on niin mahtava lasten kanssa, että aina apua pyydettäessä ja välillä muutenkin olen saanut hyvin samankuuloisia neuvoja. Kiitos Äiti <3

Kertaus on kuitenkin opintojen äiti ja itselleni tuli hyvänä muistutuksena se, kuinka vähän kahdeksan vuotiaan itsesäätely eroaa neljävuotiaasta. Osaahan se paljon enemmän, mutta varsinainen suunnitelmallisuus, tunteiden säätely ja tuen tarve on vielä kehitysasteilla melko alussa. Meidän 8v. esikoinenkin on vielä kuitenkin aika pieni... :)

Tässä kuvassa näkyy 4-, 8-, 12-, 16- ja 20- vuotiaan aivot

Erittäin tiivistettynä kahden tunnin luennosta: Aseta lapselle raamit ja anna lapsen itse piirtää niiden sisään oma taideteoksensa. Piirustuksesta pitävänä vertauskuva osui ja upposi. Nykyään liian monet epäonnistuvat rajojen asettamisessa. Kun kaikki pitää saada heti ja nyt eikä malteta odottaa, että ikää vähän karttuisi, alkaa pienten maailma liian nopeasti olla aikuisten maailma. Nykyään myös mennään itse sotkemaan raamien sisään eikä anneta lapsen itse tehdä. Kiipeilytelineessä kuljetaan kädet ojossa alla (itsekin tähän sortuneena...). 

Parastahan sitä jokainen lapselleen haluaa. Minusta oli hienoa, että lapsen pelkääminen tuotiin myös esiin. Siis se, että vanhemmat pelkäävät lapsiaan! Ei uskalleta kieltää. Ei uskalleta asettaa rajoja, siitähän tulee muuten huuto. Millainen kuva lapselle kasvaa itsestään, jos edes omat vanhemmat eivät kestä hänen tunteenpurkaustaan? 

Parin tunnin luennon perusteella voin sanoa olleeni samaa mieltä yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Lasten nukkuminen. Lapset pitäisi antaa nukkua omassa huoneessa ja nukahtaa yksin. Itse kolmen suhteellisen huonon nukkujan kanssa viisi vuotta putkeen valvoneena voin sanoa kokeilleeni myös tuon vaihtoehdon ja varmasti kaikki muutkin. Mikään ei auttanut, eli varmaan olen tehnyt jo vauvojen varhaislapsuudessa jonkin perustavalaatuisen mokan...Tämä uusi vauva tuntuisi nukkuvan...JES! En kuitenkaan ihan purematta niele selitystä, että kun nyt eletään nykypäivää eikä karhunluolassa, niin lapsenkaan ei tarvitse olla vieressä. Uusien ruokien maistamisessa lapsi oli kuitenkin niin biologinen otus, että on vain fiksuutta olla maistamatta. Miksi nukkumisasioissa lapsi olisi jotenkin ei biologinen? Yhdeksän kuukautta mahassa, sen jälkeen pitkälti sylissä. Seuraava looginen askel ei kyllä ole makaaminen yksin sängyssä... Mutta kuten kerroinkin, omat lapseni eivät ole juuri nukkuneet, joten en varmasti voi antaa toimivia neuvoja nukkumisessa. Sinänsä aihe voisi olla oma postauksensa aihe. Olen löytänyt lopulta meillä toimivat jutut. Tällä hetkellä Pienin nukkuu vieressä, ja minäkin nukun, ihanaa!

pixabay.com

Googlailin vähän tätä Tahkokalliota ja löysinkin sekä ihan artikkeleja, että vauva.fi keskustelun :D Sehän oli pakko vilkaista...Ja aika räikeän skaalan mielipiteitä oli sinnekin ilmaantunut. Tottakai, meitä on moneen junaan eikä yhdessä tekstissä voida olla kaikkien kanssa samaa mieltä ellei kasvatusohje sitten olisi "ihan sama mitä lasten kanssa tehdään, kunhan pidätte ne suurinpiirtein hengissä". Kukaan itseään kunnioittava ammattilainen tuskin menisi tuollaista sanomaan, joten keskutelu on taattu.

Tässä vielä muutamat artikkelit kyseiseltä psykologilta:
https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Psykologi-Aikuiset-pelk%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t-lapsia/518047

https://www.aamulehti.fi/ihmiset/nain-kasvatat-lapsesi-itsetuntoa-kaiken-avain-on-itsesaately-sanoo-psykologi-keijo-tahkokallio-24370304/

Tahkokallio on myös kirjoittanut kirjoja uransa aikana, löytyy kirjastoista ja osasta on tehty uudempiakin painoksia.

Miksi jännitän, WSOY 1981
Ajattele myönteisesti, WSOY 1992
Myönteinen ajattelu lasten kasvatuksessa, WSOY 1995
Peruna kerrallaan, WSOY 1988
Kotipesän lämpöä etsimässä, WSOY 2001
Mitä tehdä levottomille lapsille, WSOY 2003
Mitäs mieltä te muut olette näistä ammattilaisten kasvatusohjeista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tauko blogissa ja kohdun poisto

Ensimmäisenä kerron, että minulla on isoja pyöriä lähtenyt liikkeelle. Olen tehnyt elämäntapamuutosta tähän kotiäitiarkeeni ja lisäksi perus...