Minusta tulee äiti, neljännen kerran. Mitä se tarkoittaa? Tuleeko meistä nyt suurperhe? Miten elämäni muuttuu ja miten lapset suhtautuvat? Minulla on useampiakin tuttavaperheitä, joissa lapsia on vielä puolet enemmänkin, joten se heitti ensimmäisen kyseenalaistuksen suureperheydestä neljän lapsen kanssa. Toisaalta, kaikki mitoitetaan kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle, joten kyllähän tämä sen normin jo sitten ylittää.
Olemme siitä onnellisessa asemassa, että mahdumme pienillä muutostöillä vielä tähän taloon. Tämä on nimittäin ehdottomasti unelmieni talo, enkä halua edes ajatella muuttamista juuri nyt! Olemme juuri saaneet marjapensaat vähän kasvamaan ja tehtyä pihasuunnitelmat niin että tekemistä tulee riittäämään varmasti kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, eli muutto on kyllä viimeinen vaihtoehto. Ja lapsilla on ainakin ulkona tilaa juosta temmeltää mielin määrin. Sisällä tehtävät muutokset koskevat lähinnä kodinhoitohuonetta, johon saadaan sukkelasti pienellä muutoksella kaikkien lasten ja vähän isommalla muutoksella myös aikuisten vaatekaapit. Mikä helpotus kun ei tarvitse enää kuskailla vaatteita ylös ja alas. Samoissa muutostöissä saamme myös kuivausrummun, josta olen niin iloinen, ettei sitä voi kuin toinen pyykin kuivamaan ripustamista inhoava ymmärtää. Se sitäpaitsi helpottaa valtavasti jo lakana- ja pyyhepyykin kanssa. Saati kun otetaan mukaan kaikki lastenvaatteet...Ah tätä mielikuvaa, jossa aurinko paistaa ja linnut laulaa. Minä nappaan kaunis essu päällä kuivurista lasten vaatteen kerrallaan ja laitan sen suoraan oikeaan kaappiin. Olen sitten ehtinyt laittaa jo ruoankin uuniin ja imuroida. Ei enää puhtaankaan pyykin vuoria, joista lapset aamulla penkovat sukkia...Kai osasitte myös kuvitella tuohon mielikuvaan sen ihanan tuoksun joka lähtee puhtaasta pyykistä ;)
Suurin investointi meille tulee autosta, joka valitettavasti käy kyllä taas pieneksi...Tarvitsemme joka tapauksessa kaksi autoa, kun naapuria kauemmas ei autotta pääse. mies saa sitten miettiä millainen pikkubussi sen pitäisi olla :D Ehdotuksia otetaan vastaan...
Toinen asia, joka jää pieneksi on meidän ruokapöytä. Kuusipaikkainenhan se on, joten kyllähän siihen olisi meidän perhe vielä mahtunut, mutta meillä on usein joko lasten tai aikuisten kavereita käymässä ja usein vietämme koko suvulla joulua tai muita juhlia meillä, joten kyllä se aika pieneksi jää. Nyt on sitten tilattuna suurempi pidempi ja ,luojan kiitos, pirtin penkeillä varustettu pöytä! En oikeasti osannut aiemmin kuvitella kuinka paljon pöydän alle voi kertyä muruja kun ei niitä tahdo päästä imuroimaan miljoonan tuolinjalan välistä. Lisäksi tuolit on aina jossain muualla kuin pöydän ääressä, niissä keikutaan jne. Vaikka olen opettanut lapsille myös kauniisti pöydässä istumista, niin uskon pääseväni helpommalla pirtinpenkkien kanssa, vaikka toki tiedostan millainen mahtava kiitorata se on pienelle pyllylle. Siihenhän mahtuu vaikka makaamaan ja luultavasti se on aina väärällä etäisyydellä pöydästä. Imurointi sentään onnistuu helpommin :)
Sitten se suurin mietinnän aihe: Neljännen vauvan vaikutus ihan kaikkeen muuhun...?! Meinasin kirjoitella tähän, kuinka minulla on vain kaksi kainaloa ja tunteja päivässä rajallisesti, mutta niitä asioita miettiessä tulin siihen tulokseen että se ei ole mikään ongelma. Teemme nytkin asioita paljon yhdessä, lauletaan lasten kanssa karaokea, pelaillaan jotain tai keräillään porukalla kuusenkerkkiä. Toisaalta lapset osaavat jo nyt tehdä asioita myös keskenään kun minä teen muita juttuja. Yleensä leikit sujuu ja nämä tytöt saattavat piirrellä tunninkin porukassa naureskellen. Itseasiassa tulevaa arkea miettiessä tulen jopa siihen tulokseen, että saatan päästä vauva-ajasta jopa helpommalla kuin aiemmin, koska isommat osaavat jo käydä vessassa itse, maidot ei enää kaatuile samaa tahtia pöydässä ja nukkumaanmenokaan ei vaadi enää tuntien nukutuksia. Päivässä on nytkin rajallinen määrä tunteja ja ehdin silti käydä töissä, joka taas jää pois ennen vauvan syntymää, joten eiköhän me ehditä sylitellä ja kuunnella päivän tapahtumia. Luin myös artikkelin, jossa kerrottiin sisarkateuden kasvattavan voittajaluonteita, koska on pakko oppia ajattelemaan muita, selviämään erilaisten ihmisten kanssa ja sietämään pettymyksiä, joten minun ei tarvitse murehtia siitä, että yksinkertaisesti kaikki lapset ei tule mahtumaan yhtäaikaa syliin tai edes kainaloihin. Lapset odottavat pientä sisarusta myös innolla ja nuorimmainen kävi jo varmistamassa, että hänen vanha pottansa on vielä tallessa, koska vauva saa sen.
Odotamme kaikki innolla meidän pientä perheen lisäystä, joka tekee perheestämme suuren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti