Elämä yllättää, aina

Oletko huomannut, että ihmiset tuppautuvat helposti jämähtämään erilaisiin asioihin? Tätä tapahtuu hyvin erilaisissa mittakaavoissa. Varmasti jokainen on joskus jämähtänyt illaksi sohvalle vaikka olikin hyvä suunnitelma lähteä lenkille tai vielä siivota keittiö. Laiskottelua, etten sanoisi. Se on sitten välillä niin mukavaa. (Ja sallittua!) Hyvä elokuva, teekupponen, pieni käsityö ja muutama suklaapala...mmm.

Astetta vakavampaa jämähtämistä on joka kerta tilata sama pitsa, koska "se nyt ainakin on varmasti hyvää". Tai mennä aina samaan ravintolaan. Tai lukea aina vain saman kirjailijan kirjoja, ostaa vaatteensa vain siitä tietystä liikkeestä tai värjätä hiuksensa aina samalla hiusvärillä. HUOM! Huomaattehan eron jämähtämisellä ja perustellulla valinnalla. Jos syy tällaiseen jämähtämiseen on siinä, että useita muitakin vaihtoehtoja on kokeiltu, mutta muut eivät ole olleet hyviä, saa jämähtää hyvällä omalla tunnolla. MUTTA jos syy onkin siinä ettei vain uskalla kokeilla muuta, koska ei tiedä sitten mitä sieltä tulee, niin pahanlaatuinen jämähdys on vauhdissa.

Kun panokset kovenevat, myös jämähdys on helposti pysyvämpää laatua, ihan ymmärrettävistä syistä. Onko nyt sitten yhden pitsan maulla niin väliä jos verrataan sitä vaikkapa asuinkaupungin, työpaikan tai asumismuodon vaihtamiseen, puhumattakaan parisuhteen vaalimisesta?! Olen monesti jutellut vanhempien ihmisten kanssa, jotka kertovat kutakuinkin samantyyppisen tarinan, jossa oma koti on rakennettu 50 vuotta sitten, tehty työtä samassa firmassa eläkeikään asti ja kultahääpäivä kolkuttelee ovilla. Ulkomailla ei ole käyty, mutta joka vuosi lähdetään lappiin. Idyllistä etten sanoisi. Kuulostaa siltä että elämä on ollut heillä rauhallista ja on varmaan voitu keskittyä niihin arjen tärkeisiin asioihin. Osan näistä tarinoista toivon voivani itsekin kertoa lapsenlapsilleni omasta elämästäni.

Nyt kun itse olen ollut milloin töissä, milloin äitiyslomalla, murehdittu pätkätöistä, pyörähdetty opiskelemaan monen sorttista tietoutta ja luotu kaveripiirit moneen kertaan, osaan arvostaa myös tietynasteista jämähdystä. Itseasiassa jopa toivon, että saan asua nykyisessä talossani pitkään pitkään, vaikka en olekaan sitten 3-vuotiaana Keski-Suomeen muutettuani muualla asunut vaikka muuttoja onkin kertynyt kymmenkunta. Olisi mahtavaa nähdä pieni vaahteran alkumme jylhänä lehvästönä pihassa!

Olen miettinyt joskus mutkia elämässäni. Suurin osa niistä on arvaamattomia...Sovimme ala-asteella silloisen bestiksen kanssa, että hänestä tulee lapseni kummi ja toisinpäin. No, meistä kumpikaan ei ole kummina toisen lapsille. Toisen kanssa suunnittelimme perustavamme yhteisen yrityksen jos 30-vuotiaana kummallakaan ei ole selkeää uraa.Urasta en tiedä, koska olemme tekemisissä juuri ja juuri joulukorttien verran. Kaveripiirit muuttuvat, nyt sen tietää.

Kun aloin odottaa toista lastamme, en osannut kuvitella, että tavalliselta tanssitunnilta kotiin palatessa joudunkin sairaalaan. Seuraavan kerran maisemat nähdessä olivat lumikasat vaihtuneet kevään auringoksi ja ihmisten talvisaappaat pikkukengiksi. Vielä niin pieni kasvava masuni oli vaihtunut minivauvaksi.

Kun rakensimme paritalon siskoni kanssa, näin meidät köpöttelemässä mummoina käsikynkkää pihan mäkeä alas. En osannut arvata, että jo 4 vuotta myöhemmin emme enää olleet naapureita, josko edelleen näen meidät köpöttelemässä mummoina käsinkynkkää, en vain tiedä missä :)

Vielä viime kesänä minulla ei ollut hajuakaan, että pari kuukautta myöhemmin työskentelen ihotautien poliklinikalla. Elämällä tuntuu aina olevan yllätyksiä varalleni! Yleensä yllätykset osoittautuvat mukaviksi ylläreiksi, kuten tälläkin kertaa:)

Täytyy myöntää, että nautin elämän yllätyksistä. Minusta on ihanaa tietää ettei oikeastaan edes voi jämähtää jos tarttuu tarjottuihin tilaisuuksiin, niitä tulee aina! Jos itse pyritkin pitämään asiat samanlaisina, muuttuu joku muu tekijä, joka ei ole sinusta kiinni.

Nautitaan siis pienistä jämähdyksistä, jotka luovat meille tuttua ja turvallista arkea, mutta rikotaan sen verran rajoja, että tunnemme elävämme! Ja minä...no kahta en vaihda...Aviomies on hyväksi todettu ja leveälahkeiset housut on vaan niin mua :D