Huomasin tämän olevan harvinaisen vaikea kysymys...olen nyt hanmotellut tätä kirjoitusta useamman kerran, mutta en tunnu pääsevän puusta pitkään. Minun on jotenkin vaikea käsitellä tätä "keskitynkö enemmän"...
Mistä tietäisin edes että keskittyisin enemmän siihen miltä elämäni näyttää kuin tuntuu? Nämähän kulkevat osittain varmasti käsi kädessä. Usein hyvältä ulospäin näyttävä myös tuntuu hyvältä. Pääsen tästä rehellisyyteen...Voisin siis kysyä elänkö itselleni rehellistä elämää? Jos elän itselleni rehellisesti, voin myös hyvin ja elämä tuntuu hyvältä. Näin ajattelisin. Ja näin pyrin myös tekemään.
Aloin pohtia ensin, että kyllähän sitä ihmiset tekee varmaan aika paljon asioita ulkokuoren kiillottamiseen(kin), nämä asiat eivät oikeastaan kulje kovin kaukana toisistaan. Usein asiat, jotka kiillottavat ulkopintaa, ovat myös niitä, jotka saavat oman elämän tuntumaan kivalta. Meikkaaminen, ei muuta fyysistä oloa, mutta ilman peiliä tai muita ihmisiä en osaisi edes ajatella, että kauneusihanne olisi jotain muuta kuin oma tuttu naama, silti siitä tulee hyvä olo ja saa fiiliksen itsevarmemmaksi. Kumpaan tämä siis kuuluu? Jos mietitään autanko muita siksi, että he saisivat minusta paremman käsityksen niin en missään nimessä. En myöskään osta autoa siksi, että naapurit kuvittelisivat minulla olevan jotenkin yltäkylläisesti kaikkea, eli jos pihaan ilmestyy joku Jaguar niin sitten meille on ilmaantunut ihan törkeesti fyffeä jostain :D Ei, kyllä viime vuosikymmenellä ensimmäiset valonsa nähnyt Caddy max ajaa meidän perheen asiaa paremmin, se on kätevä ja voin sanoa nauttivani sen suomasta arjen helppoudesta :)
Olennaista ei toisaalta ollutkaan se, teenkö sitä vaan keskitynkö siihen enemmän kuin siihen miltä elämäni tuntuu? Ja nyt voin ihan rehellisesti sanoa, että en keskity. Pidän itseäni melko käytännönläheisenä ja pyrin tekemään elämästäni helppoa. Silloin asiat usein ohjautuvat juuri siihen suuntaan, että on pakkokin keskittyä siihen miltä se elämä tuntuu! Ja ilokseni voin kertoa, että hyvältä tuntuu :) Mitä nyt välillä on aivot solmussa kaikesta siitä analysoinnista ja pohdinnasta jota harrastan, mutta se taas ei liity myöskään ulkopuolelle joltain näyttämiseen.
Ja voihan joku myös näyttää tietentahtoen ulospäin huonommalta kuin oikeasti on herättääkseen muissa tunteita tai saadakseen apua tai sääliä tms. Sitä ei varmaan voi kutsua ulkokuoren kiillottamiseksi. Silloin ei kyllä ole myöskään itselle rehellinen, mutta toki sillä voi saada elämäänsä jotain kaipaamaansa, huomiota tms, jolloin ehkä se elämä tuntuu oikeammalta...
No itse en koe näin kuitenkaan toimivani, paitsi kerran kuussa kun vaadin vähän ylimääräistä hellää hoivaa ja sääliä ;) No ei vaineen...xD
Tjaa tässä olikin näköjään mennyt yksi ylimääräinen kaksi viikkoinen...aika menee niin nopsasti, hupsista hei :D Palaan toivottavasti seuraavaan kysymykseen kahden viikon kuluttua, Nythän on alkamassa hellejaksokin! Ihanaa kesää kaikille! Ja kysymys kuuluu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti