Olenko elossa vai elänkö? 10/52

Hyppäsitkö vasta mukaan? Klikkaa TÄSTÄ ja lue mikä on jutun juju ja lähde mukaan henkiselle
matkalle :)

Olen huomannut näitä kortteja nostaessa, että välillä tällainenkin yksinkertaisen oloinen kysymys onkin
piilotettu ujuttamaan mieleen elämän tärkeitä oivalluksia...

No tässähän hyvinkin helposti voidaan heti todeta, että aikaa kuluu aika paljon siihen, että teen asioita,
jotka pitävät minut hengissä. Tiedostamatta ja ihan tiedostaen. Hengitän, syön, juon, teen osani joko
kotona tai töissä, että saadaan leipää pöytään ja pidetään koko perhe hengissä itsemme mukaan lukien.
Huolletaan asuntoa, ostetaan vaatetta, Suomen talvi on kylmä.

Sitten aletaan pohtia, että niin, kyllähän sitä pärjää vähemmälläkin kuin mitä itsekin teen. Ei sen
lämpimän vaatteen tarvitse olla viimeisintä muotia eikä edes ehjä, jotta ihminen selviäisi. Kodin ei
tarvitse olla sisustettu, ennenvanhaan luola ajoi saman asian. Piti hengissä.
Toisin sanoen aika moni asia, jota alkuun ajatteli '"hengissä selviämiseksi" -tekemisenä, onkin asia,
joka saa minut kokemaan olemassaoloni jossain määrin miellyttäväksi. Saan kehittää itseäni, saan
nauttia kauniista asioista. Nykyajan mukavuudet ovat nimenomaan juuri sitä, nykyajan Mukavuuksia,
joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä hengissä selviämisen kanssa.

Toisaalta, nykyään on myös paljon "nykyajan mukavuuksia", jotka vaikeuttavat perinteistä hengissä
selviämistä...jos et ole järjestelmässä mukana, et saa terveyspalveluita. Tämä voi olla aika kohtalokasta.
Jo pelkkää luottotietojen menetys vaikeuttaa päivittäisten asioiden hoitamista, koska tarvitset yleensä
sähköisiä pankkitunnuksia joka paikkaan ja käsittääkseni niidenkin saaminen on hankalaa ilman
luottotietoja. Puhumattakaan puhelinliittymistä jne. Toki ne eivät suoraan ole elintärkeitä, mutta täytyy
sanoa, että vaikeaksi menisi perus asioiden hoitaminen ilman näitä.

Jos ryhtyisi omavaraiseksi kaiken suhteen niin silloinhan nämä asiat ehkä yhdistyisi? Riippuu vähän
mitä kukakin pitää asiana, joka saa sinut itsesi tuntemaan olevasi elossa. Toiselle se on joku extreme
harrastus, jossa rikotaan rajoja, toiselle voi riittää kasvimaan möyhiminen. Eikös nykyään aika paljon
yleistynyt nuorison viiltelykin liity tähän, että kun mikään ei tunnu miltään niin tuotetaan jonkinlaista
kipua, joka täyttää tyhjiön? Ihminen kaipaa myös tunteita. Muutenhan millään ei ole mitään väliä.
Ne kasvattavat meitä elämässä, välillä niin tuskallista kuin se onkin. Nyt tuli myös mieleen, että
saattaisiko tällaiseen asiaan liittyä myös esimerkiksi tunnesyöminen...?
Saadaan aikaan jonkinlainen mielihyvä...

No nyt lähti sitten ajatus rönsyämään :D

Jälleen keskityn kortin kysymykseen "teetkö enemmän"... Vaikea sanoa. Jos nyt käytetään tuota yllä
pohdittua ajatusta siitä mitä ihminen ihan oikeasti tarvitsee pysyäkseen elossa ja mitä teen sen eteen,
käy kysymys todella yksinkertaiseksi. Suurin osa kaikesta mitä teen on aika turhaa hengissä selviämisen
kannalta. Aika noloa. Kaikki mitä teen onkin "turhaa" :D

No tämä kannattaa tietenkin ajatella niin, että olen siitä onnellisessa asemassa, ettei minun tarvitse
käyttää kaikkea aikaani hengissä selviämiseen vaan saan todella myös nauttia elämästä, oppia siitä,
auttaa muita. Eikö se juuri ole elämäntehtävä? Elämäntehtävä ei ainakaan voi olla vain selvitä hengissä,
koska silloin kukaan ei toteuttaisi sitä, kaikki me täältä kuollaan kuitenkin.

Suurin osa minun tekemisestäni joko parantaa elämänlaatuani tai kehittää itseäni. Olen joskus miettinyt,
miten vanhat ihmiset ovatkin ehtineet kokea niin paljon... itsestä kun joskus nuorempana tuntui ettei
minulle ainakaan koskaan tapahdu mitään. No nyt on pian 34 vuotta elämää takana ja kyllä tästä jo
yhden kirjan kirjoittaisi ;) Kummasti maailma ei vain lillu eteenpäin, asioita tapahtuu, halusi tai ei.
Kaikki arkisetkin tapahtumat laajentavat maailmankuvaa, näkemystä, suvaitsevaisuutta.

Ja vaikka tässä nyt on toivottavasti vuosia enemmän edessä kuin takana, niin kyllä jo tällä kokemuksella
olen huomannut sen arjen nimenomaan opettavan ja tuovan sen tunteen, että olen elossa. Varsinkin
asiat, jotka ovat merkityksellisiä minulle, ruokkivat luonnettani, silloin loistan. Illalla kun istun sohvalle,
mietin päivän tapahtumia, näen lapset nukkumassa, oikaisen itsekin selkää ja kaikessa siinä
rauhallisuudessa huomaan eläväni aika täyttä elämää.

Kahden viikon päästä uusi kysmys:

Kysymykset ja kuvat ovat Hidasta elämää - Sanna Wikströmin "Voimauttavat kysymykset" -korttipakasta.
Omat kortit saat ostaa Hidasta elämää-puodista tästä.  
Hidasta elämää verkkosivusto: www.hidastaelamaa.fi

Voimauttavat kysymykset 9/52

Hyppäsitkö vasta mukaan? Klikkaa TÄSTÄ ja lue mikä on jutun juju ja lähde mukaan henkiselle matkalle :)

Huomasin tämän olevan harvinaisen vaikea kysymys...olen nyt hanmotellut tätä kirjoitusta useamman kerran, mutta en tunnu pääsevän puusta pitkään. Minun on jotenkin vaikea käsitellä tätä "keskitynkö enemmän"... 

Mistä tietäisin edes että keskittyisin enemmän siihen miltä elämäni näyttää kuin tuntuu? Nämähän kulkevat osittain varmasti käsi kädessä. Usein hyvältä ulospäin näyttävä myös tuntuu hyvältä. Pääsen tästä rehellisyyteen...Voisin siis kysyä elänkö itselleni rehellistä elämää? Jos elän itselleni rehellisesti, voin myös hyvin ja elämä tuntuu hyvältä. Näin ajattelisin. Ja näin pyrin myös tekemään.

Aloin pohtia ensin, että kyllähän sitä ihmiset tekee varmaan aika paljon asioita ulkokuoren kiillottamiseen(kin), nämä asiat eivät oikeastaan kulje kovin kaukana toisistaan. Usein asiat, jotka kiillottavat ulkopintaa, ovat myös niitä, jotka saavat oman elämän tuntumaan kivalta. Meikkaaminen, ei muuta fyysistä oloa, mutta ilman peiliä tai muita ihmisiä en osaisi edes ajatella, että kauneusihanne olisi jotain muuta kuin oma tuttu naama, silti siitä tulee hyvä olo ja saa fiiliksen itsevarmemmaksi. Kumpaan tämä siis kuuluu? Jos mietitään autanko muita siksi, että he saisivat minusta paremman käsityksen niin en missään nimessä. En myöskään osta autoa siksi, että naapurit kuvittelisivat minulla olevan jotenkin yltäkylläisesti kaikkea, eli jos pihaan ilmestyy joku Jaguar niin sitten meille on ilmaantunut ihan törkeesti fyffeä jostain :D Ei, kyllä viime vuosikymmenellä ensimmäiset valonsa nähnyt Caddy max ajaa meidän perheen asiaa paremmin, se on kätevä ja voin sanoa nauttivani sen suomasta arjen helppoudesta :) 

Olennaista ei toisaalta ollutkaan se, teenkö sitä vaan keskitynkö siihen enemmän kuin siihen miltä elämäni tuntuu? Ja nyt voin ihan rehellisesti sanoa, että en keskity. Pidän itseäni melko käytännönläheisenä ja pyrin tekemään elämästäni helppoa. Silloin asiat usein ohjautuvat juuri siihen suuntaan, että on pakkokin keskittyä siihen miltä se elämä tuntuu! Ja ilokseni voin kertoa, että hyvältä tuntuu :) Mitä nyt välillä on aivot solmussa kaikesta siitä analysoinnista ja pohdinnasta jota harrastan, mutta se taas ei liity myöskään ulkopuolelle joltain näyttämiseen.

Ja voihan joku myös näyttää tietentahtoen ulospäin huonommalta kuin oikeasti on herättääkseen muissa tunteita tai saadakseen apua tai sääliä tms. Sitä ei varmaan voi kutsua ulkokuoren kiillottamiseksi. Silloin ei kyllä ole myöskään itselle rehellinen, mutta toki sillä voi saada elämäänsä jotain kaipaamaansa, huomiota tms, jolloin ehkä se elämä tuntuu oikeammalta...

No itse en koe näin kuitenkaan toimivani, paitsi kerran kuussa kun vaadin vähän ylimääräistä hellää hoivaa ja sääliä ;) No ei vaineen...xD

Tjaa tässä olikin näköjään mennyt yksi ylimääräinen kaksi viikkoinen...aika menee niin nopsasti, hupsista hei  :D Palaan toivottavasti seuraavaan kysymykseen kahden viikon kuluttua, Nythän on alkamassa hellejaksokin! Ihanaa kesää kaikille! Ja kysymys kuuluu:

Kysymykset ja kuvat ovat Hidasta elämää - Sanna Wikströmin "Voimauttavat kysymykset" -korttipakasta. Omat kortit saat ostaa Hidasta elämää-puodista tästä.  Hidasta elämää verkkosivusto: www.hidastaelamaa.fi