Tervehdys vaan.
Tykkään tutustua ihmisiin, myös itseeni. Tässä viime vuosina olenkin saanut aika hyvän touchin omaan itseeni. Tosin, vaikutan omistavan naisenlogiikan lisäksi myös aimo annoksen poikkeuksia, joten tutkittavaa riitänee hamaan loppuun saakka. Tässä nyt kuitenkin joitain asioita, joita en ennen itsestäni tiennyt.
Olen jo todennut olevani yleensä melko sosiaalinen, mutta joskus tykkään omasta rauhasta. Tosin tästä rauhasta tykkäämisen löysin itsestäni vasta joitain vuosia sitten. Rauhassa olemiseen sisällytän esimerkiksi kirjan lukemisen, tv-löhöilyn, käsityöt ja vaikka tämän blogin kirjoituksen. Epäilen aina tykänneeni tämän tyyppisestäkin rauhasta, en vain osannut arvostaa sitä tarpeeksi ennen lapsia. Lapset ovat siis elämäni suola ja opettavat minulle uusia asioita myös itsestäni.
Olen oppinut nauttimaan lukemisesta. Aiemmin en osannut lukea mitään muita kirjoja kuin koulukirjoja. En kouluiässä lukenut kirjoja, lukutunnit oli ihan tuskaa. Kerrankin jo AMK aikana istahdin oikein sohvalle, avasin Narnian ja aloin lukea. Olihan tätä kirjaa moni suositellut. Ei, miten tekopyhä olo! "Tässä minä nyt istun ja luen Narniaa". Ihan nauratti ja siihen se sitten jäi. 2009 aloin lukea Harry Pottereita ja siitä se lähti! Luin ne kaikki, suorastaan ahmin ne! Sitten tuli Twilightit (jotka on muuten kirjana tosi paljon paremmat kuin elokuvina), himoshoppaajat jne, hömppää. Aika pian kirjat alkoi kuitenkin muuttua tarinoista enemmän erilaisiksi "tietokirjoiksi". Hyllystä löytyy astrologiaa, unien tulkintaa, yrttitietoutta, kiinalaista lääketiedettä, rajatietoa, kasvojen tulkintaa, ravitsemusoppeja, hyvää syntymää jne jne jne. Voisin sanoa hiukan taas hurahtaneeni. Minulla on monta kirjaa odottamassa. Juuri sain loppuun "yhteydessä henkimaailman kanssa II" ja lukemista odottaa jo mm. ravitsemustieteenkirja. Olen siis varmasti aina tykännyt myös lukea, koulukirjathan sujui jo pienenä, en vain löytänyt minua kiinnostavia kirjoja!
Olen "ikuinen opiskelija". Luulen niin. Ala-aste, yläaste, lukio, Amk, ja nyt kotona ollessa opiskelen refleksologiaa, eli koko kehon vyöhyketerapiaa ja minun pitäisi valmistua joskus ensi vuonna. Tämän lisäksi olen käynyt erinäisiä kursseja, joista suurin osa käsittelee hyvinvointia. Tästä huolimatta näköpiirissä siintää ura ainakin kätilönä, koska tykkään työstä tosi tosi paljon ja olenhan minä sitä opiskellut melkein viisi vuotta. Jahka saa nämä lapset hitusen vielä isommiksi niin toivon töitä löytäväni. En silti usko opiskeluintoni lakkaavan. Toisaalta, sitähän tämä elämä on, jatkuvaa oppimista. Nuorempana vain ajattelin "lukevani ammatin ja sitten teen sitä loppuikäni ja osaan kaiken". Jep jep.
Olen oppinut, että minussakin on piirteitä, joista en välttämättä pidä. Ennen vain totesin että "en mä voi sille mitään". Aivan kuin huonot piirteet ei olisi osa minua tai minusta lähtöisin. Voinhan mä silti yrittää. Yritän oppia hyväksymään huonotkin piirteeni ja pääsemään niistä sitten eroon. Esimerkiksi minulla on paha tapa kasata vaatteita sängyn viereen ja siitä ne kulkeutuu sängyn alle. Ei hyvä. Vetäisen kerralla koko suklaalevyn. Ei hyvä. Olen mielessäni joskus kateellinen tai tuomitseva. Ei hyvä sekään. Ja olisihan näitä pari lisääkin, mutta parempi keskittyä positiivisuuksiin, joten antaapa loppujen olla ;) Kaikki nämä on niin inhimillisiä juttuja, mutta kyllähän näille voi mitään! Kaikki on itsestä kiinni. Varsinainen oppiläksy tässä oli se, että olen itse vastuussa myös huonoista puolistani ja niiden seurauksista.
Kannattaa kokeilla uusia juttuja! Ihan viime viikolla yhden kaverin innoittamana lähdin kokeilemaan jalkapalloa naisten vapaavuorolle, vaikka en ole pelannut sitten ala-asteen liikuntatuntien. Ja huomasin tykkääväni myös siitä, vaikka en koskaan ole tykännyt "urheilusta" näin niinkuin yleisellä tasolla saatika pelannut jalkapalloa! Puolitoistatuntia juostiin pallon perässä, hellettä oli 33 astetta ja viimeisellä potkulla teloin ison varpaani. Hävittiin 2-5, mutta ai että kun oli hauskaa! Reidet on edelleen kipeät, joten sen oli pakko olla hyvää liikuntaa! Itseasiassa innostuin tästä sen verran, että saatoin ostaa itselleni jo säärisuojat...ja uudet lenkkarit...ja lenkkihousut. Ja paidan.
Ajattelin myös ennen, että tutustuakseni itseeni minun pitää vaikkapa meditoida. Olen tätä yrittänytkin, mutta koen olevani siinä ainakin vielä aika huono...lisäksi se aiheuttaa minulle useimmiten saman tekopyhän olon kuin kirjojen luku aiemmin. Ja lopuksi yleensä nukahdan. Joko olen sisäisesti hyvin uuvuttava, tai sitten en vain vielä osaa. Ehkä siis opin sen sitten joskus ja mitä sitten opinkaan itsestäni, se jää nähtäväksi. Ei käy elämä tylsäksi ei!
tiistai 28. kesäkuuta 2016
perjantai 24. kesäkuuta 2016
Hyvää Juhannusta!
särkänniemeen särkänniemeen!
Keälomalla kun ollaan, niin
kesälomareissukin on ajankohtainen. Ei olla kauheasti lasten kanssa
vielä käyty huvipuistoissa, mutta tänä vuonna päätettiin käydä
särkänniemessä. Siellä siksi, kun meilläkin on lapsia niin eri
ikäisiä, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle sellainen
mielenkiintoinen juttu, eikä ajomatka ole mahdoton.
Särkkiksen sivuihin tutustuessa
huomasin nettisivuilla mainostettavan ilmaisia ”laitekamuja”, eli
nuoria kesätyöntekijöitä, jotka tarvittaessa menevät lapsen
mukaan laitteisiin, joihin tarvitaan huoltaja. Tämähän oli tosi
hyvä uudistus ajatellen, että alueelle pääsy on nykyään
ilmainen ja näin ollen vanhemmalla ei ole enää niin kovia paineita
ostaa itselleen ranneketta. Tämä on myös hyvä tapa tukea nuorten
kesätyöllistymistä!
Noh, me nyt päädyttiin ottamaan
kaikille rannekkeet, tosin ilokseni huomasin, että alle 100cm
pääsevät ilmaiseksi joka paikkaan! Ei paha! Oltiin etukäteen
ajateltu, että käydään koiramäessä ja hupilaitteissa ja sateen
sattuessa akvaariossa ja isommat voisi jo tykätä planetaariostakin.
Eilen jo tarkastettiin säätä, joka piti olla ihan hyvä, mutta
sadehan se sitten sattuikin kohdalle kun tänään palattiin asiaan.
Laitteet oli märkiä ja tytöt juoksi sadeviitoissa, mutta eipä tuo
näyttänyt tahtia haittaavan. Ainoa harmi oli lievä vilutus, joka
meinasi märkien vaatteiden ja niemessä puhaltavan tuulen kanssa
yltyä välillä liiaksi.
Märkyyden vuoksi myös koiramäki jäi
välistä ja tilalle tuli sisäjuttuja, eli isot tytöt pääsi isin
kanssa planetaarioon ja minä menin pikkuneidin kanssa ihastelemaan
kaloja. Hupilaitteet oli kyllä ihan parhaat ja itsellekin oli kiva
kun laitteita oli tullut tosi paljon uusia sitten viime käynnin!
Tosin viime käynnistä on saattanut pyörähtää jokunen vuosi...
Esikoinen oli juuri 122cm pitkä ja pääsi siis ensimmäistä kertaa
”hurjempiin” laitteisiin ja nauttikin tästä suunnattomasti.
Neiti innostui mitä hirveämmältä laite näytti ja tämä kohta 7v
kiskoi vuoroin äitiä vuoroin isää kaikenmaailman hurrikaaneihin
ja tyrskyihin. Niin, ja olikohan se yksi joku Moto gp tai jotain.
Vuoristorata tyyppinen laite, jossa istutaan mopon selässä. Vyöt
tulee selän puolelle. Ei tässä muuten mitään, mutta
alkukiihdytys oli kyllä aika järkyttävä. Itseasiassa laite ei
edes kiihdyttänyt vaan lähti kuin tykin suusta! Ajattelinkin
ensijärkytyksen jälkeen, että noinkohan neiti selvisi hengissä,
mutta siinähän se nauraa rätkätti! Tosin myönsi myöhemmin, että
oli pakko sulkea silmät ;)
Neiti 5v tykästyi todenteolla
iki-ihanaan Troikaan ja Neiti 2v olisi pomppinut angry birds laitteen
mukana varmaan höyhensaarille asti. Itse kokeilin uutuutena laitetta
nimeltä X. Tämä laite pyörittää isoa frisbeetä tikun nokassa
ja vielä tikkua ympäri sillai maailmanpyörän suuntaisesti. Täytyy
sanoa, että laite näytti tosi paljon hurjemmalta kuin olikaan.
Särkänniemen ympäröivän järven taivaanranta kääntyi
hulppeasti ylösalaisin ja takaisin. Ehdottomasti kokeilemisen
arvoinen!
Espanjan tivolissa kokeilin sitä
laitetta, joka tiputtaa vapaa pudotuksella tosi korkealta alas ja
juuri ennen kuin se nappasi kiinni ja pysähtyi, minä kiljuin
varmasti kuolevani. Eikä siinä mitään, moni varmasti kiljuu
kyseisessä laitteessa, mutta minä olin ihan oikeasti varma siitä
että kuolemaa ei voi enää välttää. Tälläistä reaktiota ei
nyt päässyt tulemaan missään laitteessa (mikä oli ihan hyvä
juttu) ja vaikka pää meni keinukarusellista pyörälle, niin
totesin edelleen tykkääväni huvilaitteissa käymisestä! Tosin en
enää ihmettele, kun äiti joskus yritti selittää, että ei
aikuisena enää tarvi ihan samanlailla niissä laitteissa juosta :D
Se on kyllä totta, itse koettua
laitetta suuremman ilon tuottaa ihan oikeasti se lasten riemu! Tuli
tänään ajettua tattirallia vesisateessa ja vielä nautin siitä!
Miten voi pienen lapsen silmät niin loistaa, ja se nauru! Ei ole sen
voittanutta.
Kylmän ilman takia jätskit jäi nyt
syömättä, mutta pitsalla kyllä käytiin. Hauskinta tuossa
pitsaravintolassa oli heidän astioiden palautuspisteensä. Taustalla
oli iso plakaattti, jossa on iloinen maapallon kuva ja vieressä
tekstiä kuinka meillä kierrätetään ja kierrätä sinäkin niin
maapallo voi hyvin jne. Tämän taulun alapuolella oli neljä reikää,
joista jokaisen yläpuolella luki sekajäte! Hiukan huvittava näky.
Toisaalta, kerrottiinhan taulussa myös, että sekajätteestä
tuotetaan kaukolämpöä :)
Päivän jälkeen alkoi hiljainen
kotimatka tyytyväisten lasten nukkuessa auton takapenkillä. Tämä
kesälomareissu oli oikein onnistunut!
Näissä tunnelmissa toivotan kaikille Oikein ihanaa Juhannusta!
keskiviikko 15. kesäkuuta 2016
Blogin ulkonäköpaineet
No nyt on päästy bloggauksessa siihen kohtaan, että osaan jo kirjautua sisään ja luoda tekstin. Nyt on sitten aika perehtyä blogin ulkonaiseen olemukseen, Aluksi ajattelin, että ihan sama, sisältö on tärkein. Niinhän se on, mutta se ensivaikutelma, ensikosketus...
Suurin osa lapsellisista tietävät, että nimen keksiminen lapselle ei olekaan ihan niin yksinkertaista kuin joskus yläasteella ajatteli. Tai minä ainakin ajattelin. Olin aina ajatellut, että lapseni nimeksi tulee Eleonoora tai Tuomas. Minulla on kolme tyttöä, eikä yhdenkään nimi ole Eleonoora, niin kaunis nimi kuin se edelleenkin on. Nimien kannalta, onneksi en ole saanut poikaa, koska Tuomas oli melkeinpä ainoa suosikkini, mutta siitä tulikin ensimmäisen teinirakkauteni nimi, joten se siitä sitten. Nimen pitää sopia omaan suuhun, sukunimeen, muuhun perheeseen, mahdollisiin muihin nimiin eikä kenelläkään epämiellyttävällä tuttavuudella soisi olevan samaa nimeä. Lisäksi olisi kiva, että siitä ei ihan hirveän helposti saisi väännettyä haukkumanimiäkään. Se vastuu, että toinen kantaa yleensä lopun ikäänsä sinun antamaasi nimeä, se on valtava!
Samasta syystä lapsesta huolehditaan tarkasti. Kukaan ei halua oman lapsen olevan hylkiö, koska antaa itsestään jotenkin oudon kuvan tai ei pysy ajan hengessä mukana. Ensivaikutelma on tärkeä, koska kukaan ei kuule niitä satakielen sointuja, jotka lapsesi lurittaa suunsa avatessaan, jos hän ei saa mahdollisuutta avata suutaan.
Juuri nyt minulla on juuri sellainen olo kuin ekaluokkalaisella ekana päivänä. Ketähän muita siellä on, saanko kavereita, onko reppu sopiva ja onkohan kellään muulla hiukset leteillä...? Ihmisen yksi perustarve on kuulua porukkaan. Tähän ikään mennessä olen ehtinyt oppia jo tiedostamaan tämän, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa opin vielä "sivuuttamaan" tämän tarpeen mahtavan persoonani livulla, kröhöm. Persoona ennen kaikkea, mutta vielä en sitä osaa ja olenkin siis tuhlannut viimeisen tunnin tyhjänpäiväiseen hömpötykseen vaihdellen blogin taustakuvia tai tekstifontteja. Tämä on sinänsä huvittavaa, koska halusin aloittaa blogin omaksi ilokseni ja olisi kiva jos jollekin muullekin olisi siitä iloa. Silloinhan minun ei pitäisi ajatella onko blogin pohjat nyt kohdillaan!? Kyllä ne on kun minä hemmetti niin sanon! Mutta ne saattaa kyllä vaihtua vielä pari kertaa...
Sain blogista positiivista palautetta kavereilta ja näköjään onnistun purkaa tänne ajatuksia. Siskoni luki ensimmäisenä blogin nimeksi pilvikierukka, joten lempinimikin on jo saatu. Eikun eteenpäin vaan, kohti aurinkoisia päiviä!
kumpikin kuva on kuvituskuva www.pexels.com
tiistai 14. kesäkuuta 2016
Elämä järjestykseen!
Pohdin tässä aiheideoitani,
Syvällistä vaiko ei niin syvällistä...Samassa vastaus ilmestyi
eteeni kuin pyykkivuori sunnuntaiaamuna! Sananmukaisesti. Ei en
kirjoita pyykeistä, vaan siitä vuoresta! Miksi ihmeessä niitä
vaatteita on niin paljon, vieläkin?! Ostin jokin aika sitten kirjan
jota kannen mukaan ”suomi lukee”, miksen siis minäkin. Kirjassa
luvataan myös, että kun noudatan ohjeita, minun tarvitsee siivota
kotini vain kerran. Kuten joku jo luultavasti arvasikin, kyseinen
kirja on siis KonMari – siivouksen elämänmullistava taika!
Kirjasta innostuneena siivosin heti
vaatekaappini ja ihailinkin lopputulosta, josta löysin vaatteeni ja
tiesin mitä siellä on. Heivasin turhaa vaatetta pois kaksi
jätesäkillistä. Tästä on nyt aikaa vajaa kuukausi ja
vaatekaappini on yhtä räjähtänyt kuin ennen siivousta. Lisäksi
se vaikuttaa olevan vähintään yhtä täynnä jos ei jopa täydempi!
Mikä meni pieleen?!
Noh, ensinnäkin se, etten täysin
malttanut noudattaa kirjan kaikkia ohjeita, vaan siivousintoni
siirryttyä äidilleni, kävin kirjan kielloista huolimatta hänen
poislaittamiaan vaatteita läpi ja niinhän siinä sitten kävi, että
sain yhden jätesäkillisen uutta vaatetta, Tietenkin vain
tarpeellista. Sitten reissusta ostin jotain vaatteita, mutta en
paljon! Ajattelinkin että kaappi täyttyisi jollain aikavälillä,
mutta alle kuukaudessa?! Tilanteeni on pahempi kuin luulinkaan..
Olen käynyt tavaroita läpi melko
aktiivisesti noin viimeiset 9kk ja asunto on edelleen aivan liian
täynnä. Olen miettinyt, että miksi ihmeessä tavaraa kertyy ja
kertyy. Minäkään en suoranaisesti ole mikään hamstraaja, enkä
sinänsä säälittele laittaa tavaraa eteenpäin. Entäpä he, jotka
ajattelevat ettei mitään voi laittaa pois, sitähän voi joskus
tarvita? Kirjan mukaan ihmiset luovat liian tunteellisen siteen
tavaroihin, eivätkä osaa sitten päästää siitä irti, vaikka se
ei enää palvelekaan. En ihan tunnista tästä itseäni, mutta
mutta... kyllähän minä toki otin lapsena villasukan viereeni
nukkumaan pehmolelujen kanssa, koska muuten se olisi jäänyt yksin
itkemään lattialle (kiitos tästä tapauksesta kuuluu
isosiskolleni...). Ehkä siis kuitenkin luon tavaroihin tunnesiteen.
Toisaalta, minulla ei enää ole kyseistä villasukkaa! Ehkä en ole
toivoton ;)
Kirja itsessään on helppolukuinen ja
itselleni ainakin tuli monta kertaa helpottunut olo siitä etten ole
sairaalloisen siivousintoinen. Olisi kamalaa koko ajan miettiä
siivoamista. Kirjailija itse selvästi on, jopa neuroottinen, mutta
täytyy myöntää, että hänen luomansa tekniikka on eittämättä
hyvin tehokas. Kysyt jokaisen tavaran kohdalla itseltäsi: tuottaako
tämä minulle iloa? Ja se on tuotettava iloa juuri sillä hetkellä
eikä 5 vuotta sitten, muuten voit hyvin kiittää tavaraa ja nyt
luopua siitä. Se on aikansa palvellut. Osasta neuvoja tulee heti
vastareaktio: ”no kyllä ne sukat löytyy vaikka olisivatkin
rullalla” tai ”kyllähän nyt toisen poislaittamista kannattaa
katsoa jos itselle löytyisi jotain tarpeellista”. Niin,
kannattihan minunkin, ja löytyihän sieltä, mutta nyt joudun tehdä
koko ruljanssin uudestaan. Toisaalta nyt minulla on kivempia uudempia
vaatteita ja voin laittaa pois omia vanhoja, jotka nyt vaan on ihan
ok. Eli kannatti, asia ei selvästikään ole niin mustavalkoinen
kuin voisi luullaa!
Tänään otan härkää sarvista ja
aloitan oman pikkuprojektini ja meinasin rykäistä KonMarit koko
kämppään miehen loman aikana, eli aikaa on huikeat kaksi viikkoa!
Voin sitten myöhemmin kertoa kuinka kävi. Samalla kannustan kaikkia
muitakin kirjan kanssa tai ilman järjestelemään kotinsa, koska
silloin järjestelet myös ajatuksesi ja koko elämäsi ja voit
paremmin. Kun siivoin vaatekaappini, voisin vaikka vannoa, että mun
jenkkakahvat vähän pieneni...
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
Uusi blogi ja Matkailun maku
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Tervehdys vaan, nyt se alkaa, uusi blogi parkaisee tänään ensimmäisen hengenvetonsa ilmoille. Nyt kun olen itsekin matkalla uusiin blogimaailmoihin, niin otetaanpa aiheeksi matkailua.
Tervehdys vaan, nyt se alkaa, uusi blogi parkaisee tänään ensimmäisen hengenvetonsa ilmoille. Nyt kun olen itsekin matkalla uusiin blogimaailmoihin, niin otetaanpa aiheeksi matkailua.
Viimeiset seitsemän vuotta olen ollut
yleensä kotona, aina. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut yhä
useammin löytäväni itseni ympäri Suomea. Tätä tekstiä
kirjoittaessa istun junassa, näköjään Jämsässä. On tullut
lähdettyä musikaaliin Helsinkiin, koulutukseen Tampereelle, toiseen
koulutukseen Nivalaan jne. Ja viimeisimpänä huippuna löysin itseni
viime viikolla Espanjasta! Varoitusaika oli alle 2 viikkoa, joten
voisin kutsua sitä äkkilähdöksi, varsinkin kun kuukautta aiemmin
en edes kuvitellut lähteväni ulkomaille vielä vuosiin. Monen
sattuman kautta pääsi kotiäitikin rantalomalle siskon kanssa!
Voisinpa sanoa päässeeni matkailun
makuun sekä kotimaassa että ulkomailla ja kyllä se vaan avartaa.
Olen aina viihtynyt Suomessa, tykkään ilmojen vaihteluista. Sade ja
pakkanenkin on hirmu romanttisia kun ei tarvi ulos mennä <3 Mutta
se mitä Espanjan aurinko teki kuontalolle pureutui ihan sydämeen
asti! Mä olen jo pitkään luullut, etten tykkää pitää polvet
paljastavia hameita, ettei mun jalat ole kovinkaan kauniit ja että
korut on yleensä vain tiellä...VÄÄRIN! Espanjan aurinko valotti
ajatuksiani sen verran, että lyhyet hameet jää käyttämättä
ainoastaan Suomessa ja ainoastaan siksi, että olen vilukissa.
Korutkaan ei enää oikeasti ole tiellä kun ei ole pientä vauvaa,
joka söisi niitä tai saisi niistä niskaansa kuvioita. Taisin
puhjeta kukkaan ja tunnen itseni sievemmäksi kuin ennen (josko en
ennenkään pitänyt itseäni sen kummemmin rumana)! Sillä, että
Espanjalaiset ovat hyvin imartelevaa sakkia, ei tietenkään ollut
vaikutusta näihin asioihin laisinkaan ;)
Olimme Torremolinoksessa ja sieltä
pääsi helposti renfellä, eli paikallisella junalla viereisiin
keskittymiin. Itse pääsin nauttimaan teleferico-matkasta vuoren
huipulle (jossa oli mm.lintunäytös), eläintarhasta, tivolista,
lukuisista shoppailukaduista ja Malagan mahtavista historiallisista
monumenteista! Varmasti olisi hieno matka myös lasten kanssa, jäi
vielä ainakin vesipuisto käymättä ja lähellä olisi ollut
isompikin eläintarha. Ihan parasta oli ratsastusretki. Hotellilla
oli mainos retkestä, jolle sitten ilmottauduttiin vaikka ei oltu
koskaan ratsastettu! Ratsastimme rantaa pitkin, noo, nudistirantaa,
mutta kuitenkin...Meri oli tosi kaunis! käytiin syömässä
rantabaarissa ja ruoka oli mahdottoman makoisaa, boquroneja (jotain
leivitettyjä pikkukaloja) ja kalmaria. Ja ratsastaen takaisin. Tuota
jään varmasti kaipaamaan! siis ratsastusta. Ja asennetta,
suurimmalla osalla Espanjalaisita oli yksinkertaisesti hieno asenne.
Siitä tuli hyvä mieli :)
Toisaalta, palmujen alla auringossa
maatessa ei voi välttyä näkemästä myös vähän kurjuutta.
Kerjäläisiä näytti olevan joka lähtöön, osa varmasti todella
avun tarpeessa, osalla selkeästi feikki nilkutusta polveen liimatun
naulan kanssa. Tämä pistää miettimään omia arvoja, kuinka hyvin
itsellä on asiat ja jos haluan auttaa, autanko paremmin antamalla
sen roposen, vai yllytänkö siinä isompia kihoja sortamaan
heikompia, jotta almuja tulisi enemmän...Ja jos annan yhdelle niin
pitäisi antaa kaikille. Vaikeaksi menee, mutta onko antamatta
jättäminen sitten pään työntämistä puskaan? Riittääkö
kuukausilahjoittajana toimiminen lunastamaan moraalisesti paikan
aurinkolomalle?
Parasta oli kuitenkin kotiinpaluu.
Ikävän ojentamat pienet kädet kaulan ympärillä ja tuliaisten
aiheuttamat riemunkiljahdukset <3 Ja tietenkin oma tyyny... Kyllä
Suomikin on kaunis maa, täällä ON tosi vihreää, näin kesällä.
Täällä on puita ja vaikka vuoria ei sinänsä ole, niin taivas
näkyy paremmin, varsinkin kun se heijastuu vielä järvestä.
Maailma on kaunis paikka ja nyt kun olen saanut siitä pitkästä
aikaa vähän maistiaista, en usko enää menevän kauaa kun
uskaltaudun koko perheen voimin jonnekin. Nyt ei vielä viitsi kun
pienin tarttee päikkäreitä, mutta ehkä ensi vuonna, ehtii vähän
varautua ja suunnitella.
Että tämmöinen kevyen puoleinen
ensiparkaisu pääsi täältä :) Aurinkoista kesää kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tauko blogissa ja kohdun poisto
Ensimmäisenä kerron, että minulla on isoja pyöriä lähtenyt liikkeelle. Olen tehnyt elämäntapamuutosta tähän kotiäitiarkeeni ja lisäksi perus...
-
Hyppäsitkö vasta mukaan? Klikkaa TÄSTÄ ja lue mikä on jutun juju ja lähde mukaan henkiselle matkalle :) Huomasin tämän olevan ha...
-
Hyppäsitkö vasta mukaan? Klikkaa TÄSTÄ ja lue mikä on jutun juju ja lähde mukaan henkiselle matkalle :) Kesä alkaa olla loppupuol...
-
Olen tässä viime aikoina huomannut ja kuullut useammasta lähteestä, että olisi nykypäivää tehdä lyhyitä videoita. No minäpä kokeilin ja mist...