Hyppäsitkö vasta mukaan? Klikkaa TÄSTÄ ja lue mikä on jutun juju ja lähde mukaan henkiselle matkalle :)
Aloin tosiaan pohtia mitä se merkitsee nimenomaan MINULLE. Niinhän tuossa kysyttiin. Onneksi Ranskalainen filosofi René Descarte tuli avukseni kuin Disney prinsessa Sofia ensimmäisen medaljongista! Onko teille tuttu sanonta: "Cogito, ergo sum"? Ajattelen, siis olen. Tästä minunkin on hyvä lähteä liikkeelle, koska aloin pohtia samaa, mitä olen joskus pohtinut lasten kanssa kotona olemisesta. Riittääkö se, että olen paikalla jos en ole läsnä? Kaikkihan me tiedämme, että se voi hetkellisesti palvella, mutta ei pitkässä juoksussa. Descarte on siis löytänyt olemisen ytimen, ajattelu. Vai onko sittenkään...
Oleminen merkitsisi siis jonkinlaista henkistä läsnäoloa, ei niinkään fyysistä paikalle ilmaantumista. Vaikka toisaalta, voihan hiljainen fyysinen läsnäolokin olla hyvin voimakkaasti toiseen ihmiseen vaikuttavaa, ihan henkisestikin. Huonon päivän jälkeen lämpimään kainaloon käpertyminen on erittäin voimauttavaa, ja siihen riittää toisen läsnäolo ja kainalo, sanoja ei tarvita. Toisaalta tuossa kohdassa läsnäolo on kyllä juurikin fyysistä, koska ei se virtuaalikainalo lämmitä sielua samanlailla kuin fyysinen kosketus. Toki siinäkin on toivottavaa olla myös henkisesti läsnä. Tässä kohden mieleeni on noussut jo monesti yksi "elämäni kappaleista", koska elän usein musiikin kautta tai saattelemana. Tämä kappale on kulkenut mukanani jo nuoruudesta romantiikan nälkäisinä yksinäisinä iltoina, olen laulanut sitä peloissani sairaalassa mahassa kasvavalle vauvalleni, se on kulkenut iltalauluna lapsille viimeiset yhdeksän vuotta ja se on jollain tavalla tosi rauhoittava ja iloa ja toivoa luova. Oleminen kun on niin monipuolista. Kappale on hieno äänisen Charles Plogmanin kappale "Ollaan tässä vaan" ja sen on nerokkaasti sanoittanut Lasse Wikman. Pieni fiilistely olemisesta tähän väliin:
Charles Plogman - Ollaan tässä vaan
Se onkin siis yhtälailla fyysistä läsnäoloa...monimutkainen juttu, mutta näin ajatusta pyöritellessä se ei näytäkään enää yhtään niin hankalalta. Joskin sen kuvailu lienee hiukan hankalaa. Sen merkitys kuitenkin on helpompi selventää ja sitähän tässä kysyttiin :D
Oleminen merkitsee minulle välittämistä. Se on joko toisen välittämistä minusta tai minun välittämistäni jostakusta toisesta tai itsestäni. Siitä seuraa kaikki muu oleminen, tunnereaktiot, toimintatapani, tekemiset, sanomiset, päätökset. En kyllä yhtään ajatellut päätyväni tällaiseen lopputulokseen, mutta nyt se käy erittäin hyvin järkeen. Oleminen merkitsee rakkautta ja rakkaus merkitsee ihan kaikkea! Olemmekin siis astetta suuremman kysymyksen äärellä...ja minä kun myhäilin tässä ennen kirjoituksen aloitusta, että ei ole niin kauhean henkilökohtainen aihe tällä kertaa! Olin väärässä.
Oleminen merkitsee minulle ihan kaikkea, koska mitä olisin jos minua ei olisi? (Tai jos rakkautta ei olisi) En kai mitään, ja silloin ei minua olisi. Oleminen merkitsee siis myös elämän syntyä, kaikkea mikä maailmassa on, mikä meidän elämässämme on, se on alku ja loppu. Loppu.
Seuraavan viikon pohdinta:
Mitkä ovat olleet tärkeimmät opin hetket elämäni varrella? Mitä olen oppinut niistä?
Omat kortit saat ostaa Hidasta elämää-puodista tästä. ALE voimassa vielä 28.2 asti! Heitelkääpä omia ajatuksia kommentteihin jos tohditte :)