matkalle :)
Kesä alkaa olla loppupuolella ja aikamoista haipakkaa tässä onkin ollut. Ei me varsinaisesti olla hirveästi reissattu, mutta kummasti tekemistä on silti aina löytynyt :)
Minulla on tässä syksyn aikana tulossa isoja juttuja, perustin alkukesästä yrityksen ja syksyllä olisi tarkoitus sitä alkaa kasailla. Kotisivut olisi hieno juttu ja tämä blogikin saattanee siinä vaiheessa siirtyä siihen osoitteeseen, tai sitten ei, sen näkee. Olen myös ajatellut paljon työasioita. Hain kesätöihin kätilöksi, mutta en tällä kertaa päässyt. Sinänsä ymmärrän oikein hyvin, onhan täällä kätilökoulu ja sen myötä paljon kätilöitä. Laittaa kuitenkin miettimään, että jos pääsen sinne ikinä muulloin, niin edessä on vuosien pätkätyörumba...kolmessa vuorossa. Työ itsessään on toki ihanaa. Ajattelin tässä kuitenkin yritykseni puitteissa tehdä pientä suunnitelmaa toisenlaiselle urapolulle ja siihen kuulunee myös pientä lisäopiskelua. Mutta siitä lisää taas myöhemmin.
Mutta nämä tunteet. Taustojen perusteella ymmärrätte jos sanon tällä hetkellä tuntevani innostusta, iloa ja inspiraatiota, mutta myös lievää pelkoa, jännitystä ja vajavaisuutta. Tarvitsen aika-ajoin itsetuntoboostauksen, että kyllä tästä yrittäjyydestä selviää, se vain on itselle ihan uusi asia. Tunnen myös aika ajoin riittämättömyyttä kun tekemistä olisi paljon ja tunteja päivässä liian vähän. Olen vähän kuin meidän eskarilainen, joka suurella innolla, odotuksella ja rinta rottingilla on astumassa ison esikoululaisen kenkiin, koulutien ensimmäisewt askeleet on edessä, mutta siellä sydämessä silti häivähtää se pieni jännitys ja pelko siitä että pärjäänkö, osaanko, olenko hyvä. Me tsempataan täällä sitten toinen toistamme :D
Haluan myös pitää kiinni omista kivoista jutuista, ajasta kun voin ihan vain lueskella kirjaa. Ja viime aikoina luettavien kirjojen pinkka on kasvanut sen verran isoksi, että olenkin ihan huoletta ottanut sille vähän enemmän aikaa :) Selvästi kaipaan sitä nyt ja muut asiat ovat tasapainossa, joten nyt on sen aika. Tiedän jo kokemuksesta, että tulee myös aika kun kirjat ei voisi vähempää kiinnostaa :D
Nämä jutut kulkee sykleissä. Jos tälle pitäisi nyt vertauskuvaa hakea niin varmasti se olisi sellainen perinteinen vaaka, jossa kupit voivat heilahtaa puolelta toiselle. Kun seuraa kroppaansa ja tunteitaan, se pysynee hyvin tasassa ja tällä hetkellä iso kirjapinoni tasapinottaa toisessa kupissa olevaa yritys ja arkimöykkyä :D
Tunnen tämän arjen keskellä myös kiitollisuutta. Kiitollisuus yltää ihan kaikkeen, perheeseen, asuinpaikkaan, tähän hetkeen. Olen saanut elämältä paljon ja toivottavasti voin sen myötä antaa myös muille paljon.
Ja taas pääsen tuntemaan rakkautta! Mutta kun voiko sitä olla tuntematta kun ympärillä on salskea mies ja neljä maailman ihaninta tyttöä? Rakastan myös meidän kissaneitejä :) Ja tätä taloa ja mun sukua ja kavereita ja kohta mä taas vollotan täällä... :') Ylitsevuotava kiitollisuus ja rakkaus on kuin suihkulähde, josta loppumattomasti virtaa enemmän ja enemmän rakkautta. Malja ei kuitenkaan koskaan täyty.
Jos oikein kaivelen niin tunnen kyllä myös vähän ahdistusta...En niinkään suoraan vaikkapa ilmastonmuutoksesta, mutta ylipäätään yhteiskunnan paineista ja siitä mihin suuntaan tämä Suomikin menee, saati koko maailma. No se on vain ajateltava, että minä teen yksilönä parhaani ja kun muutkin tekee niin ehkä siitä hyvä tulee. Ser on kuin pieni mörkö sängyn alla...sitä ei näe eikä oikeastaan ole edes varma onko sitä, mutta sen ulkonäön voi kuvitella liiankin hyvin illan pimeinä tunteina. Pelolle ei vain saa antaa valtaa.
Näitä tunteita löytyy näköjään laidasta laitaan koko ajan. Ne on myös hyvä tiedostaa, koska se on polku itsesi kuuntelemiseen, joka taas vie kohti rehellistä, hyvältä tuntuvaa elämää :)
Mukavaa viikkoa kaikille!
Seuraava kysymys tulee tässä:
Tämä onkin mielenkiintoinen:)
Kysymykset ja kuvat ovat Hidasta elämää - Sanna Wikströmin "Voimauttavat kysymykset" -korttipakasta. Omat kortit saat ostaa Hidasta elämää-puodista tästä. Hidasta elämää verkkosivusto: www.hidastaelamaa.fi
