Aroniaa!

Tänään oli ihana aamu, vähän viileä, mutta usvaa leijaili taianomaisesti pihanurmen päällä. Aamuteen ääressä polttelin jo takkaa ja havahduin, että aroniat on vielä keräämättä. Meillä on marja-aronia-aitaa monen monta metriä, joten keräämistä riittää.

Aroniahan on ihan loistava marja ja nyt en malta olla jakamatta teillekin tietoutta sen etevyydestä!

Aronia on Superfood!
Siitä on mitattu korkeammat antioksidantti arvot kuin mistään muusta marjasta tai hedelmästä! Lukuisten antioksidanttien seasta nousee runsaat pitoisuudet myös koko kansalle tuttuja hyväöntekijöitä, kuten B1-, B2-, B6-vitamiinit, C-vitamiini, folaatit, karotenoidit, E-vitamiini, kalium, rauta ja mangaani.

Aronialla onkin lukuisia terveyshyötyjä. Sitä on käytetty rohdoskasvina jo vuosikymmeniä esimerkiksi Venäjällä ja Puolassa. Sillä on kehoa myrkyllisistä aineista puhdistava vaikutus. Se alentaa verenpainetta (matalasta verenpaineesta kärsivien ei suositella syövän aroniaa suuria määriä tai säännöllisesti), suojaa virtsatie-infektioilta tehokkaammin kuin karpalot ja puolukat, auttaa suolistovaivoissa, hoitaa silmiä tehokkaammin kuin mustikka, lieventävät PMS-oireita ja estävät herpestä. Lisäksi aronian ravinnerikkauden arvellaan ehkäisevän tulehduksia sekä kasvainten syntyä, jopa syöpää. Sen flavonoidien epäillään myös ehkäisevän nivelreuman syntyyn vaikuttavan virheellisen entyymitoiminnan syntyä.

Aronia on ihanteellinen marja kerätä, koska se kasvaa suht isoissa tertuissa, se on itsessään aika iso marja (joten ämpäri täyttyy nopeasti) ja se lähtee siististi vain nyppäisemällä. Saat siis kourallisen kerralla. Sotkeva se voi olla, mutta aronian kuori on mielestäni suhteellisen kestävä ja aikuisen käsissä  sotku ei liene ongelma. Tyttäreni pipon sisäpinta on edelleen lila, sillä hän käytti pari vuotta takaperin pipoaan keräyspussina...

Aroniassa on hivenen hapan/kitkerähkö maku. Suutuntuma on omasta mielestäni vähän jauhoinen, mutta tällä ei ole merkitystä jos hyödynnät aronian esimerkiksi mehuna, hillona, hyytelönä, jugurteissa, smoothieissa, pirtelössä jne. Käyttökohteet rajaa vain mielikuvitus. Lievän kitkeryytensä vuoksi aronia sopii kuitenkin parhaiten jonkin muun kaverina, esimerkiksi omenan tai banaanin. Meillä suosikiksi on noussut mummin tekemä aroniamehusta tehty vispipuuro, nam!


Eipä siis muuta kuin marja-aronian kimppuun!

Kypsyessään marjat muuttuvat punaisista miltei mustiksi.

Käyttämäni lähteet: Pyrin hakemaan lähteitä, jotka ovat luotettavia, harmikseni esimerkiksi Finelin sivuilta ei Aronian ravintosisältöä löytynyt, joten jouduin tyytymään perusgooglailun antiin. Varsinkin ensimmäinen lähde on kuitenkin tutustumisen arvoinen, jos asia jäi kiinnostamaan lisää.

http://www.ravintolisawiki.fi/index.php?title=Aronia
http://www.tosiruoka.fi/aronia-puolukka-terveysvaikutukset/
https://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/maailmalla-superfoodin-maineessa-takapihan-pensasmarja-on-terveellisempaa-kuin-uskotkaan/5241928#gs.C6lBqvM

Työelämä vs perhe-elämä

Olen pitänyt pienen mietiskelytauon blogin sisällön suhteen ja nyt on aivoriiheni päätöksessä. Blogia jatkan, olen huomannut tykkääväni kirjoittamisesta, itseasiassa aika vapauttavaa ja terapeuttista. Päivän touhut kun alkaa jäädä taakse, talo hiljenee, on ihanaa ottaa teekupponen (ja pala suklaata) ja istahtaa avaamaan päässä pyörähtäviä ajatuksiani. Kissakin kääriytyy syliin kehräämään. Vaikkakin olen myös huomannut kirjoittelevani välillä tekstin, mutta jätän sen jostain syystä julkaisematta...Ehkä juuri siksi pidin pienen mietintä tauon, mitä haluan blogiltani? Viime kuukausina on myös ollut haastavaa löytää aikaa kirjoittaa, illalla kun on tupannut väsyttämään. Olen saanut henkilökohtaisesti teiltä hyvää palautetta tai ajatuksia teksteistäni, kiitos niistä. Jatkossakin myös kommentit tekstin yhteydessä ovat tervetulleita :) Mutta nyt siis itse asiaan...

Vielä mahtuu kisu näppäimistön ja mahan välille <3

"Uudistuneen" blogini ensimmäinen teksti liittyy työn ja perheen yhdistämiseen.

Nyt se on kokeiltu: työssä käynti, kolmen lapsen ja kolmivuorotyötä tekevän miehen aikataulujen yhteensovittaminen. Voin sanoa, että niin virkistävää kun olikin käväistä töissä seitsemän vuoden kotiäitiyden jälkeen, niin huokaisen kun olen jälleen kotiäiti. Nostan hattua kaikille niille vanhemmille, jotka käyvät kokopäivätöissä ja näppärästi kuskaavat lapset harrastuksiin, on lapset syötetty ja koulun vanhempainillat kalenterissa. Ja ovat silti tyytyväisiä elämäänsä! Tulin itse siihen tulokseen, että olen joko laiska tai tyhmä tai sitten minulta puuttuu joku supervitamiini, koska meidän arki ei ainakaan onnistunut tuntumaan kovin auvoiselta täysipainoiselta elämältä. Ei sellaiselta, jota minä haluan ja vaadin perheeni kanssa. Ja minä tein vain 30h töitä viikossa ja satunnaista opiskelua ja harjoitushoitoja lisänä...Silti tuntui että en ehdi tehdä mitään.

Työ itsessään oli hyvä. Olen kiitollinen, että sain tutustua tällaiseenkin erikoisalaan kuin ihotaudit. Sain päivitettyä ammatillista osaamistani, lääkeluvat jne. Sain uusia ystäviä <3 Sain arvokasta kokemusta poliklinikka työstä, ohjaustilanteista ja potilaiden kohtaamisesta. Ehdottomasti kokemuksena hyödyllinen. Työajatkin oli hyvin soviteltavissa lasten hoitoaikojen kanssa, joten joustavuus ei ollut sen suhteen ongelma. Kiitos ihotautien henkilökunnalle yhteisistä työpäivistä, ehti niitä vajaa vuosi kuitenkin kertyä!

Sitten se kotielämä...miehen kolmivuoroinen työ, vaikka hänenkin työpaikkansa jousti hienosti ja hän sai tehdä päiväpainotteisesti vuoroja, asettaa aina omat ongelmansa. Miehen työpaikka on kyllä joustollaan osoittanut olevansa varmasti yksi perhelähtöisimmistä paikoista, kiitos siitä! Suurimman helpotuksen kotielämä sai kuitenkin, kun mieskin jäi 30 tuntiselle työajalle. Siinä on hyvä puoli kun on melkein koko työikänsä ollut äitiyspäivärahalla tai matalasti palkattu, niin kahden työssäkäyvän palkka (vaikkakin 30 tuntisena) tuntuu jopa suurelta :) Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, vai mitä? Itselleni ihanteellinen olisi varmaan ollut puolikas työaika...

En jää kaipaamaan sitä, että lapset joudutaan herättää lämpöisistä pedeistä kylmään aamuun jo ennen kukonlaulua. En myöskään kaipaa sitä tunnetta, kun töissä mietin, että onkohan lapsilla nyt päällä tänään tarpeeksi kun tulikin kylmempi kuin osasin varautua. Kummasti luovun myös mielelläni niistä lyhyistä illoista, jotka jäävät jäljelle kun saa lapset kotiin puoli viideksi, syödään porukalla, tehdään vielä vähän läksyä, ehkä keritään vähän pelata jotain ja sitten onkin jo kiirus iltapalalle ja hammaspesuille, koska seuraavana aamuna on niin aikainen herätys. Mahdolliset harrastukset, vaikka vain kerran viikossa tuovat oman jännityksensä tähän aikatauluun. Lapset alkoivat tulla joka yö viereen, koska päivällä ei ehditty tarpeeksi sylitellä, läheisyydestä ei karsita. Ja sitten se oma aika...jos sen haluaa illasta, se kostautuu aamulla, jos sen ottaa iltapäivällä, se on poissa lapsilta, joita muutenkin tunsin näkeväni liian vähän. Tasapainoile siinä sitten.

Tulin siihen lopputulokseen, että ennakointi on kaiken A ja O. Ruoka on melkein oltava valmiina seuraavalle iltapäivälle, koska muuten saa suosiolla yhdistää iltapäiväruoan ja iltapalan, ja niinkin tuli kyllä tehtyä... Sääkartat pitää löytyä mielellään puhelimesta ensivilkaisulla, jotta lasten varustus päiväkotiin olisi edes sinnepäin eikä pienet sormet palelisi. Illasta on hyvä laittaa seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, muuten aamulla ihan varmasti herää känkkäränkkä lapsia, sukkia ei löydy ja se lempparipaitakin on likainen. Kalenterin (ja kellon) merkitys korostuu! Vaikka kuinka laitat kaiken ylös, se eskarin vanhempainilta saattaa silti unohtua, päässä vain ei kaikki pysy yhtäaikaa ja kello saa löytyä joka huoneesta, että pysytään aikataulussa.

                                    Perheen ja työn yhdistäminen vaatii tasapainoilua aikataulussa
                                                (Kuvituskuva: www.pixabay.com)

Usein näkee tekstejä, joissa vähän karikatyyrisesti kerrotaan kotiäitiyden huonoista puolista ja rankkuudesta. Nyt ajattelen, että perheen ja työn yhdistäminen ei naurata ketään, joten siitä ei ole vastaavaa vitsiä muodostunut :D Tai sitten työn ja perhe-elämän yhdistävät ovat niin kiireisiä etteivät ehdi moisia väsätä. Tosiasiassa molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta en voi kiistää olevani oikein onnellinen saadessani uuden pienen perheenjäsenen, hänen kanssaan aikaa tutustua ja perhe-elämäni takaisin <3

Saa kertoa omia kokemuksia työelämän ja arjen sovittamisesta! Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, että enkö tosiaan vain osannut vai onko vaatimukseni jotenkin suureelliset :)