lauantai 27. toukokuuta 2017

Hyväntekeväisyys

Aurinko paistaa ja ihmiset ovat enemmän ulkona. Kun kävelee kaupungilla, väittäisin, että melko suurella todennäköisyydellä törmäät jossain vaiheessa liivit päällä olevaan vapaaehtoiseen, jolla on lipas kädessä. Hän kertoo edes ohimennen keräyskohteestaan, vähäosaisista lapsista, maailman väkivallasta, eläinten kohtelusta tai jostain katastrofialueen tilanteesta. Helppo tapa auttaa on antaa se lahjoitus, edes pienikin.

Tässä kohdassa moni sanoo, että rahat eivät päädy oikean kohteeseen vaan jäävät organisaation pyörittämiseen. Se on varmasti osittain totta, mutta olen itse päätellyt, että tietyn suuruusluokan järjestöt eivät pyöri ainoastaan vapaaehtoisten voimin vaikka he iso osa toimintaa ovatkin. Tarvitaan myös vakituisia pitkäjänteisiä työn tekijöitä jotta rattaat pyörii silloinkin kun vapaaehtoisia on vähemmän ja nämä vakituiset työntekijät pitävät satunnaisten vapaaehtoisten rivit organisoituina.

Maistuuko se kolmen euron jäätelötuutti vielä yhtä hyvälle kun olet kävellyt katsekontaktia vältellen lipaskerääjän ohi? Itse mietin tätä liiankin usein. Olen huono kieltäytymään, mutta koen ongelman omakseni, minusta on hyvä, että kerääjiä on, kuinka he muuten edistäisivät asiaansa jos eivät saisi olla helposti saatavilla? Tämä pistää kuitenkin miettimään kuinka voin itse auttaa ja syödä jätskini rauhassa hyvällä omalla tunnolla.

Olen aina ollut perusluonteeltani muita auttava. Olen myös aina ollut kiinnostunut nimenomaan ihmisbiologiasta, en niinkään kukkasten solutoiminnoista. Se on varmasti yksi syy miksi olen päätynyt juuri terveydenhoitoalalle. Koen muiden auttamisen osaksi elämäntehtävääni jos näin voi sanoa. Jo teininä kävin Spr:n ensiapukoulutukset ja toimin jonkin aikaa nuorisotoiminnassa. Olimme mukana mm. päihdetyön kampanjoissa jne. Sitten koulumaailma alkoi viedä enemmän aikaa ja tämä jäi.

Kotiäitinä ollessa aloimme lahjoittaa ulkomaantyöhön kummilapsitoimintaan. Se on ollut helppoa, olemme saaneet vastineeksi tietoja valokuvineen ja kirjeineen kuinka lahjoitusrahojamme on käytetty kyseisen lapsen ja kylän hyvinvointiin. Vuosien saatossa on saatu puhdasta vettä, toimiva koulu ja ruokaa tuottavaa maataloutta. Lapset ovat seuranneet kylän kehitystä. Satunnaisesti lahjoitan lippaisiin, kolehtiin jne. Silti riipaisee sanoa puhelimessa 30€ pyytävälle koulukiusaamisen vastaisen toiminnan edustajalle "ei". Tärkeä asia...ja vieläpä suomessa. Autan ulkomailla, miksi, kun omassa maassa asiat eivät ole kunnossa... yhtään koulukiusaamista väheksymättä, meillä kuitenkin on koulu, jossa opitaan, ja siellä on aikuisia joilla on mahdollisuus puuttua kiusaamiseen ilman ulkopuolisia varojakin. Ja tuleekin puuttua ehdottomasti! Kaikkialla ei kuitenkaan ole niitä kouluja ja jos onkin niihin jätetään menemättä, koska on sairastunut likaisesta juomavedestä tai on jäätävä hoitamaan pienempiä sisaruksia vanhempien ollessa töissä muualla suurimman osan vuodesta.

Kuinka siis valita monesta tärkeästä? Koen, että oma tilanteemme on hyvä, voimme auttaa, mutta onhan meilläkin pian neljä lapsinen perhe. Raja menee jossakin. Vaatteet eivät ole suomessa mitenkään halpoja puhumattakaan muista elämisen kustannuksista. Kaikilla ei oikeasti ole laittaa sitä pientäkään rahaa lippaaseen.

Olenkin päätynyt siihen, että jos sinulla on rahkeita, oli se sitten ylimääräistä rahaa, aikaa tai ammattitaitoa jakaa muille, tee se. Jos itse et voi hyvin, et voi auttaa muitakaan. Tarvittaessa ota itse apu vastaan ja myöhemmin laita hyvä kiertämään. Vaikka kuinka toimin vapaaehtoisena ja lahjoitan, koko maailman "pahuus" ei pyyhkiydy kerralla pois. Meidän on tehtävä osamme, pienistä paloista koostuu isompi kokonaisuus. Laita siis omat asiasi kuntoon ja auta sitten muita.  Tärkeä työ lähtee jokapäiväisistä pienistä asioista. Voit kuunnella kaverin huolia, käyttää autottoman kaverisi kaupassa tai lahjoittaa vanhan sohvasi opiskelijalle ensimmäiseen asuntoonsa. Harva meistä on niin jäisiä sydämestään, etteikö jo "vahingossa" auttaisi muita. Avaamme huomaamattammekin ovia toisillemme, huikkaamme toisen perään, että hänen hanskansa putosi. saatamme antaa kassalla edellä menevälle puuttuvan 20 centtisen tai nostaa lastenrattaat portaista. Arkielämän pienet teot ovat myös hyväntekeväisyyttä parhaimmillaan ja siihen meillä kaikilla on rahkeet. Syödään siis jäätelömme rauhassa. Iloinen ihminen säteilee hyvää oloa muihinkin.



Aurinkoisia kesäpäiviä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tauko blogissa ja kohdun poisto

Ensimmäisenä kerron, että minulla on isoja pyöriä lähtenyt liikkeelle. Olen tehnyt elämäntapamuutosta tähän kotiäitiarkeeni ja lisäksi perus...