keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Raha

Nyt on sellainen maailman"parantaja" olo ollut jo jonkin aikaa ja monessa asiassa huomaan ajatusteni sinkoavan rahaan. Rahaa joko on tai ei ole. Yleensä sitä on aina liian vähän tai väärillä ihmisillä. Kuinka usein ajattelet "jos minulla olisi rahaa niin..." ?

Olenkin tässä miettinyt millainen olisi maailma ilman rahaa? Ei siis olisi minkäänlaisia kolikoita, seteleitä eikä oravannahkoja. Kuinka tämä maailma pyörisi?


                                                www.pexels.com



Ei olisi köyhyyttä, koska ei olisi rikkauttakaan. Tasa-arvon huippuilmentymä! Kaikki vain hakisivat kaupasta sen mitä tarvitsevat. Asuisivat missä tahtoisivat ja millaisen talon tarvitsisivat. Kaikilla olisi tarvittaessa auto ja kaikkien lapset saisivat jouluna lahjoja ilman keräyksiä. Ainakaan suomalaiset eivät näkisi nälkää. Saataisiinko kehitysmaihinkin apua jos sinne avun vieminen ei maksaisi mitään, ehkä.

Kauppa kävisi, vienti toimisi, ei olisi lakkoja (ainakaan palkasta). Ihmiset voisivat olla onnellisempia, koska heillä ei olisi rahahuolia ja ilman palkkaa ihminen valitsisi automaattisemmin itselleen mielekkään työn. Se myös vähentäisi työttömyyttä, kun kaikki haluaisivat antaa oman työpanoksensa, olisi tekijöitäkin enemmän ja työpäivien ei tarvitsisi olla nykyisten mittaisia.

Nyt ehkä joku jo äkkäsi, että kuinkas luultiin saavamme mihinkään työntekijöitä, kuka nyt ilmaista työtä tekisi...Tottahan on, että tämä vaatisi koko kansakunnanlaajuisen ideologiamuutoksen. Maailma ei kestäisi, jos kaikki tahtoisivat asua palatseissa, syödä päivittäin vain gourmeeta ja vielä saada tämän kaiken tekemättä itse mitään. Ei, jokaisella tulisi olla sisäsyntyinen halu olla osa suurta yhteistä hyvää ja antaa oma panoksensa ylpeydellä. Yhteiskunta tarvitsee kaikenlaisia osaajia ja meitä on luonnostaan eri luonteisia ihmisiä. Osa haluaa opiskella koko ikänsä ja kehittyy omalla alallaan pitkälle, toinen taas nauttii tekemisestä ja tarttuu jo nuoresta töihin oppien siitä ja kehittyen pitkälle. Saisimme vääristelemättömämpiä ja laadukkaampia tuotteita, koska yhtiöillä ei olisi enää intressiä tehdä halpaa vaan Hyvää. Ihmiset olisivat iloisempia, koska tekisivät töitä hyvästä tahdosta eivätkä pakon sanelemana.

 Jos nyt palkkaa ajatellaan, se olisi se toimiva yhteiskunta, jolta saisit kaiken tarvitsemasi. Avainasemaan nouseekin sana: TARVITSEMASI. Tarvitsemme hyvää ravinteikasta ruokaa, tarvitsemme katon päämme päälle. Tarvitsemme perheen ja ystävien yhteistä aikaa ja tukea. Joskus saatamme tarvita myös ulkomaanmatkan...joskus ;) Meissä pitäisi asua tyytyväisyys siihen, että meillä on se mitä tarvitsemme, ei ylenpalttisuutta. Sitten pitäisi miettiä mikä on ylenpalttista, mikä ei, mutta siihen kun ei ole suoraa vastausta. Toinen on tyytyväinen siihen mistä toinen haaveilee pois.

                                                      www.pexels.com

Olen muistaakseni jostain lukenut, että tämän tyyppinen yhteisöllisyys toimii n.100 hengen kokoisessa joukossa, tämän jälkeen alkaa joukkohenki rakoilla eikä samaan hiileen enää puhalleta. Ihmiset eivät ole valmiita tekemään tuntemattomien eteen itse töitä, vaikka saisivat heiltä vastineeksi heidän työpanoksensa. Tätä isommassa ryhmässä tulee vastaan niin paljon erilaisia aatteita, ettei yhteispeli enää suju. Sitten pitää järjestää äänestys ja jotta tuntemattomalta voidaan saada jotain tarvitaan vaihtokauppa ja mikäs sen loogisempi kuin raha. Ja nyt ollaankin alkupisteessä...Näin tähän on varmaan sitten päädytty.

Ajatusleikki on kuitenkin aina mieltä virkistävää ja kun pysäytät ajatuksenjuoksun tuohon kohtaan jossa kaikki ovat iloisia ja tyytyväisiä, saat aika mainion päiväunen :)

Tauko blogissa ja kohdun poisto

Ensimmäisenä kerron, että minulla on isoja pyöriä lähtenyt liikkeelle. Olen tehnyt elämäntapamuutosta tähän kotiäitiarkeeni ja lisäksi perus...