Olenko elossa vai elänkö? 10/52

Hyppäsitkö vasta mukaan? Klikkaa TÄSTÄ ja lue mikä on jutun juju ja lähde mukaan henkiselle
matkalle :)

Olen huomannut näitä kortteja nostaessa, että välillä tällainenkin yksinkertaisen oloinen kysymys onkin
piilotettu ujuttamaan mieleen elämän tärkeitä oivalluksia...

No tässähän hyvinkin helposti voidaan heti todeta, että aikaa kuluu aika paljon siihen, että teen asioita,
jotka pitävät minut hengissä. Tiedostamatta ja ihan tiedostaen. Hengitän, syön, juon, teen osani joko
kotona tai töissä, että saadaan leipää pöytään ja pidetään koko perhe hengissä itsemme mukaan lukien.
Huolletaan asuntoa, ostetaan vaatetta, Suomen talvi on kylmä.

Sitten aletaan pohtia, että niin, kyllähän sitä pärjää vähemmälläkin kuin mitä itsekin teen. Ei sen
lämpimän vaatteen tarvitse olla viimeisintä muotia eikä edes ehjä, jotta ihminen selviäisi. Kodin ei
tarvitse olla sisustettu, ennenvanhaan luola ajoi saman asian. Piti hengissä.
Toisin sanoen aika moni asia, jota alkuun ajatteli '"hengissä selviämiseksi" -tekemisenä, onkin asia,
joka saa minut kokemaan olemassaoloni jossain määrin miellyttäväksi. Saan kehittää itseäni, saan
nauttia kauniista asioista. Nykyajan mukavuudet ovat nimenomaan juuri sitä, nykyajan Mukavuuksia,
joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä hengissä selviämisen kanssa.

Toisaalta, nykyään on myös paljon "nykyajan mukavuuksia", jotka vaikeuttavat perinteistä hengissä
selviämistä...jos et ole järjestelmässä mukana, et saa terveyspalveluita. Tämä voi olla aika kohtalokasta.
Jo pelkkää luottotietojen menetys vaikeuttaa päivittäisten asioiden hoitamista, koska tarvitset yleensä
sähköisiä pankkitunnuksia joka paikkaan ja käsittääkseni niidenkin saaminen on hankalaa ilman
luottotietoja. Puhumattakaan puhelinliittymistä jne. Toki ne eivät suoraan ole elintärkeitä, mutta täytyy
sanoa, että vaikeaksi menisi perus asioiden hoitaminen ilman näitä.

Jos ryhtyisi omavaraiseksi kaiken suhteen niin silloinhan nämä asiat ehkä yhdistyisi? Riippuu vähän
mitä kukakin pitää asiana, joka saa sinut itsesi tuntemaan olevasi elossa. Toiselle se on joku extreme
harrastus, jossa rikotaan rajoja, toiselle voi riittää kasvimaan möyhiminen. Eikös nykyään aika paljon
yleistynyt nuorison viiltelykin liity tähän, että kun mikään ei tunnu miltään niin tuotetaan jonkinlaista
kipua, joka täyttää tyhjiön? Ihminen kaipaa myös tunteita. Muutenhan millään ei ole mitään väliä.
Ne kasvattavat meitä elämässä, välillä niin tuskallista kuin se onkin. Nyt tuli myös mieleen, että
saattaisiko tällaiseen asiaan liittyä myös esimerkiksi tunnesyöminen...?
Saadaan aikaan jonkinlainen mielihyvä...

No nyt lähti sitten ajatus rönsyämään :D

Jälleen keskityn kortin kysymykseen "teetkö enemmän"... Vaikea sanoa. Jos nyt käytetään tuota yllä
pohdittua ajatusta siitä mitä ihminen ihan oikeasti tarvitsee pysyäkseen elossa ja mitä teen sen eteen,
käy kysymys todella yksinkertaiseksi. Suurin osa kaikesta mitä teen on aika turhaa hengissä selviämisen
kannalta. Aika noloa. Kaikki mitä teen onkin "turhaa" :D

No tämä kannattaa tietenkin ajatella niin, että olen siitä onnellisessa asemassa, ettei minun tarvitse
käyttää kaikkea aikaani hengissä selviämiseen vaan saan todella myös nauttia elämästä, oppia siitä,
auttaa muita. Eikö se juuri ole elämäntehtävä? Elämäntehtävä ei ainakaan voi olla vain selvitä hengissä,
koska silloin kukaan ei toteuttaisi sitä, kaikki me täältä kuollaan kuitenkin.

Suurin osa minun tekemisestäni joko parantaa elämänlaatuani tai kehittää itseäni. Olen joskus miettinyt,
miten vanhat ihmiset ovatkin ehtineet kokea niin paljon... itsestä kun joskus nuorempana tuntui ettei
minulle ainakaan koskaan tapahdu mitään. No nyt on pian 34 vuotta elämää takana ja kyllä tästä jo
yhden kirjan kirjoittaisi ;) Kummasti maailma ei vain lillu eteenpäin, asioita tapahtuu, halusi tai ei.
Kaikki arkisetkin tapahtumat laajentavat maailmankuvaa, näkemystä, suvaitsevaisuutta.

Ja vaikka tässä nyt on toivottavasti vuosia enemmän edessä kuin takana, niin kyllä jo tällä kokemuksella
olen huomannut sen arjen nimenomaan opettavan ja tuovan sen tunteen, että olen elossa. Varsinkin
asiat, jotka ovat merkityksellisiä minulle, ruokkivat luonnettani, silloin loistan. Illalla kun istun sohvalle,
mietin päivän tapahtumia, näen lapset nukkumassa, oikaisen itsekin selkää ja kaikessa siinä
rauhallisuudessa huomaan eläväni aika täyttä elämää.

Kahden viikon päästä uusi kysmys:

Kysymykset ja kuvat ovat Hidasta elämää - Sanna Wikströmin "Voimauttavat kysymykset" -korttipakasta.
Omat kortit saat ostaa Hidasta elämää-puodista tästä.  
Hidasta elämää verkkosivusto: www.hidastaelamaa.fi