Vuosien saatossa minulta on kyselty miksi tykkään käydä lavoilla. Siellähän voi joutua liian lähelle vanhoja pappoja, kaiken maailman läähättäjiä ja sehän on muutenkin suoranainen lihatiski... Sitä tässä sitten miettiessä. Lavatansseissa on paljon hyvää!
1. Liikunnan ilo! Tanssi on koko kehon kattava kuntotreeni. Ja vieläpä tehokas sellainen. Kunto nousee, etkä edes huomaa sitä, koska keskityt pariin, musiikkiin, tunnelmaan ja itse tanssiin. Aloittaessani tanssia loppuillan rock´n´roll kappaleet saivat rukoilemaan nilkan nyrjähdystä. Ei siksi ettenkö olisi halunnut tanssia, vaan koska kunto yksinkertaisesti ei riittänyt enää viiden tunnin tanssirupeaman jälkeen. Ei kappaleita voinut kuitenkaan keskenkään jättää ja halu tanssia oli niin kova ettei osannut kotiinkaan lähteä, joten kuntohan siinä koheni. Ei mennyt kauaa kun loppuilta alkoi sujua samalla ilolla kuin alkuiltakin ja nilkan nyrjähdys olisi aidosti harmittanut. Tanssi on myös terapeuttista, niinkuin liikunta yleensäkin. Muu elämä odottaa ja saa keskittyä vain siihen hetkeen.
2. Musiikki. Suurin osa ihmisistä tykkää käydä konsertissa kuuntelemassa livemusiikkia. Lavatansseissa on aina vähintään yksi, usein kaksikin bändiä esiintymässä ja saat seurata musiikin ammattilaisia työssään. Kyllä livemusiikki vaan on vaikuttavampaa kuin levyltä soitettu. Tiedätkö sen tunteen kun kitaran näppäilyt tai koskettimien sointi asettuvat sydämeen asumaan ja saavat sinut päästä varpaisiin euforiseen olotilaan? Kyllä, minä nautin musiikista! Mikä voisi olla parempaa kuin sieluun porautuva musiikki? No tietysti sieluun porautuva musiikki mahtavasti tulkitsevan tanssijan käsivarsilla...
3. Ihmiset! Epäilemättä! Tansseissa tapaa paljon ihmisiä. Illassa tulee helposti 20 tanssittajaa, enemmänkin jos aina on uusi viejä. On nuoria, vanhoja, lihavia, laihoja, hauskoja, tylyjä, sinkkuja, perheellisiä ja varmasti miltei minkä tahansa ammatin edustajia (tosin yhteenkään teurastajaan en ole törmännyt, mietinkin viime tanssireissulla onko heitä ihan oikeasti kuitenkin olemassa...) Tanssiessa tulee helposti rupateltua ja monet antavat itsestään paljon. Tykkään kuunnella ihmisten elämästä. Yksi hehkuttaa pian syntyvää vauvaansa, toinen harmittelee työttömyyttä, kolmas puhuu politiikkaa ja neljäs kommentoi säätä. Aina ei kuitenkaan tarvitse puhua ja joskus tanssinautinto jopa vaatii hiljentymisen tulkittavaan hetkeen. Hauska piirre tansseissa on myös ihmisten anonyymi olemus. Olin tanssinut 7- vuotta kun laskin tietäväni kolmen miehen nimen lavalta... muut olivat sitten Punapaitainen, Taivuttelija, Gandalf, Speedy, Tamperelainen, Vanhamies ja Matikan ope. Nimet ei ole missään nimessä haukkumanimiä, pitäähän ihminen tunnistaa, että voi kavereiden kanssa purkaa iltaa, kertoa kuka oli herrasmies ja kenellä oli hyvä tuoksu ja kuiva paita. Jos siis pidät ihmisistä, rakastut lavatansseihin!
4. Tunnelma. Tanssilavat, erityisesti kesälavat ovat tunnettuja kauniista sijainneistaan järven rannalla. Kotiinlähtiessä voi pulahtaa järveen tai vähintään ajomatkalla ihailla Suomen valoisia öitä. Talvilavat ovat myös saavuttaneet hyvinkin pitkälti korkean tunnelman, sillä samaan paikkaan kun laitetaan iso määrä samanhenkisiä, hyväntuulisia ihmisiä, ei tunnelma voi jäädä latteaksi. Tämä vielä kun höystetään vedossa olevalla esiintyjällä ja jalat mukanaan vievällä musiikilla, on tunnelma miltei käsin kosketeltavissa. Tanssilavojen tunnelmaan sisältyy suurelta osin myös jännitystä. Millainen ilta on tulossa, onkohan tuttuja paikalla, löytyykö uusi uskomaton viejä, pääsenköhän koko iltana tanssimaan? Niin tai näin, kun ensimmäinen kellohame heilahtaa on tunnelma taattu.
Hiukset on usein ongelma, ettei ne ole omassa suussa, eikä muidenkaan suussa. Ne eivät saa myöskään muodostua piiskaksi pyöriessä. Tanssiessa tulee varmasti jossain kohdassa hiki, joten huonon kampausvalinnan johdosta näyttää lopulta uitetulta koiralta. Hiukset siis pois naamalta ja malttia käydä välillä siistiytymässä niin koko illan pysyy se huoliteltu kaunis nainen, joka katsoi sinua peilistä lähtiessä. Kun miellyttää omaa silmää, on parempi olo ja hymykin loistaa kauemmas.
Argh! Ei näin.
No olikos lavoilla sitten huonoja puolia?
Tanssilavoilla on monien mielestä huono maine (1). Lihatiskiksi tanssilavoja on kutsunut monen muun lisäksi minun oma mieheni! Ennenkuin tutustui itse sen kulttuuriin. Mediankin puolesta ruokitaan käsitystä, että tanssilavat ovat romantiikan alku ja siellä on kaikilla haku päällä ja sieltä löytyy se elämänkumppanikin (Oman mieheni tapasin kotibileissä ja hänen kotonaan imuri kainalossa, mutta se on sitten ihan oma tarinansa...). No nämähän nyt ei tietenkään ole totuus vaan koskee vain osaa porukkaa! Ja mikäs sen romanttisempaa kuin löytää se elämänvalittu musiikin pyörteissä. Silti, lavoilla on paljon myös harrastajia, jotka käyvät lavoilla liikunnan ja ehkä muidenkin yllämainittujen kohtien vuoksi. Käsitys vain silti istuu tiukassa, eikä ihme. Olin itse yhtenä vuonna helluntai tansseissa. Eräs lehti tuli haastattelemaan ja uteli josko olen helluntaiheilaksi pyrkimässä. Ilmeisesti vastaukseni pitkällisestä harrastuksesta ja perheellisyydestä ei miellyttänyt, koska he julkaisivat ilman haastattelua kuvani, jossa oli vähintään epäilyttävä kuvateksti... Sai muuten lehti palautetta...! Tässäkin tapauksessa tanssit oli hauskat, mutta lehti ihan p*****stä.
Noo, ehkä ne lähmät miehet (2), jotka tosiaan tulevat epämukavan lähelle ja hivuttavat kättä selältä alaspäin tai kertovatkin tarvitsevansa unikaverin ensi yöksi, ovat melko inhottavia. Sinänsä pieni sanailu näissäkin puitteissa on ihan ok ja imartelukin sopivissa määrin ihan piristävää, kunhan sen ällörajan yli ei astuta. Vuosien mittaan on itseltä löytynyt jo sisua siirtää se käsi ylöspäin ja harrastajapiireissä tällainen käytös ei olekaan ongelma. Muuten miinusta on ainoastaan lavatanssien suhteellisen korkea sisäänpääsymaksu (3), vaikkakin se on ihan ymmärrettävä kulujen kattamiseksi. Siellä on myös usein liikaa hyttysiä, mutta niitä on muuallakin, joten sitä ei lasketa :)
Sitten ne vanhat papat. Itseäni ei ole koskaan haitannut tanssia kaverieni epäilemien "vanhojen ukkojen" kanssa, itseasiassa usein haen heitä itsekin tanssimaan, heillä on kokemusta, he ovat usein loistavia viejiä ja mukavan korrekteja. Hyvässä lykyssä he ovat myös charmikkaita! Vanhat ukot eivät siis missään nimessä ole miinus.
Näiden pohdintojen päätteeksi totean tykkääväni lavatansseista ihan syystä! Joko sinä olet käynyt tanssilavalla? Kerro mikä oli hauskinta, mikä harmitti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti