Tykkään tutustua ihmisiin, myös itseeni. Tässä viime vuosina olenkin saanut aika hyvän touchin omaan itseeni. Tosin, vaikutan omistavan naisenlogiikan lisäksi myös aimo annoksen poikkeuksia, joten tutkittavaa riitänee hamaan loppuun saakka. Tässä nyt kuitenkin joitain asioita, joita en ennen itsestäni tiennyt.
Olen jo todennut olevani yleensä melko sosiaalinen, mutta joskus tykkään omasta rauhasta. Tosin tästä rauhasta tykkäämisen löysin itsestäni vasta joitain vuosia sitten. Rauhassa olemiseen sisällytän esimerkiksi kirjan lukemisen, tv-löhöilyn, käsityöt ja vaikka tämän blogin kirjoituksen. Epäilen aina tykänneeni tämän tyyppisestäkin rauhasta, en vain osannut arvostaa sitä tarpeeksi ennen lapsia. Lapset ovat siis elämäni suola ja opettavat minulle uusia asioita myös itsestäni.
Olen oppinut nauttimaan lukemisesta. Aiemmin en osannut lukea mitään muita kirjoja kuin koulukirjoja. En kouluiässä lukenut kirjoja, lukutunnit oli ihan tuskaa. Kerrankin jo AMK aikana istahdin oikein sohvalle, avasin Narnian ja aloin lukea. Olihan tätä kirjaa moni suositellut. Ei, miten tekopyhä olo! "Tässä minä nyt istun ja luen Narniaa". Ihan nauratti ja siihen se sitten jäi. 2009 aloin lukea Harry Pottereita ja siitä se lähti! Luin ne kaikki, suorastaan ahmin ne! Sitten tuli Twilightit (jotka on muuten kirjana tosi paljon paremmat kuin elokuvina), himoshoppaajat jne, hömppää. Aika pian kirjat alkoi kuitenkin muuttua tarinoista enemmän erilaisiksi "tietokirjoiksi". Hyllystä löytyy astrologiaa, unien tulkintaa, yrttitietoutta, kiinalaista lääketiedettä, rajatietoa, kasvojen tulkintaa, ravitsemusoppeja, hyvää syntymää jne jne jne. Voisin sanoa hiukan taas hurahtaneeni. Minulla on monta kirjaa odottamassa. Juuri sain loppuun "yhteydessä henkimaailman kanssa II" ja lukemista odottaa jo mm. ravitsemustieteenkirja. Olen siis varmasti aina tykännyt myös lukea, koulukirjathan sujui jo pienenä, en vain löytänyt minua kiinnostavia kirjoja!
Olen "ikuinen opiskelija". Luulen niin. Ala-aste, yläaste, lukio, Amk, ja nyt kotona ollessa opiskelen refleksologiaa, eli koko kehon vyöhyketerapiaa ja minun pitäisi valmistua joskus ensi vuonna. Tämän lisäksi olen käynyt erinäisiä kursseja, joista suurin osa käsittelee hyvinvointia. Tästä huolimatta näköpiirissä siintää ura ainakin kätilönä, koska tykkään työstä tosi tosi paljon ja olenhan minä sitä opiskellut melkein viisi vuotta. Jahka saa nämä lapset hitusen vielä isommiksi niin toivon töitä löytäväni. En silti usko opiskeluintoni lakkaavan. Toisaalta, sitähän tämä elämä on, jatkuvaa oppimista. Nuorempana vain ajattelin "lukevani ammatin ja sitten teen sitä loppuikäni ja osaan kaiken". Jep jep.
Olen oppinut, että minussakin on piirteitä, joista en välttämättä pidä. Ennen vain totesin että "en mä voi sille mitään". Aivan kuin huonot piirteet ei olisi osa minua tai minusta lähtöisin. Voinhan mä silti yrittää. Yritän oppia hyväksymään huonotkin piirteeni ja pääsemään niistä sitten eroon. Esimerkiksi minulla on paha tapa kasata vaatteita sängyn viereen ja siitä ne kulkeutuu sängyn alle. Ei hyvä. Vetäisen kerralla koko suklaalevyn. Ei hyvä. Olen mielessäni joskus kateellinen tai tuomitseva. Ei hyvä sekään. Ja olisihan näitä pari lisääkin, mutta parempi keskittyä positiivisuuksiin, joten antaapa loppujen olla ;) Kaikki nämä on niin inhimillisiä juttuja, mutta kyllähän näille voi mitään! Kaikki on itsestä kiinni. Varsinainen oppiläksy tässä oli se, että olen itse vastuussa myös huonoista puolistani ja niiden seurauksista.
Kannattaa kokeilla uusia juttuja! Ihan viime viikolla yhden kaverin innoittamana lähdin kokeilemaan jalkapalloa naisten vapaavuorolle, vaikka en ole pelannut sitten ala-asteen liikuntatuntien. Ja huomasin tykkääväni myös siitä, vaikka en koskaan ole tykännyt "urheilusta" näin niinkuin yleisellä tasolla saatika pelannut jalkapalloa! Puolitoistatuntia juostiin pallon perässä, hellettä oli 33 astetta ja viimeisellä potkulla teloin ison varpaani. Hävittiin 2-5, mutta ai että kun oli hauskaa! Reidet on edelleen kipeät, joten sen oli pakko olla hyvää liikuntaa! Itseasiassa innostuin tästä sen verran, että saatoin ostaa itselleni jo säärisuojat...ja uudet lenkkarit...ja lenkkihousut. Ja paidan.
Ajattelin myös ennen, että tutustuakseni itseeni minun pitää vaikkapa meditoida. Olen tätä yrittänytkin, mutta koen olevani siinä ainakin vielä aika huono...lisäksi se aiheuttaa minulle useimmiten saman tekopyhän olon kuin kirjojen luku aiemmin. Ja lopuksi yleensä nukahdan. Joko olen sisäisesti hyvin uuvuttava, tai sitten en vain vielä osaa. Ehkä siis opin sen sitten joskus ja mitä sitten opinkaan itsestäni, se jää nähtäväksi. Ei käy elämä tylsäksi ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti