Aiheen henkilökohtaisuus ja sen valtava merkitys sekä synnyttäjälle itselleen, että kätilölle jokapäiväisessä työssään takaa sen, että keskustelu on ollut vähintäänkin rumaa. Valitettavan usein kommenteissa tai jopa itse artikkelissa on joutunut lukemaan, kuinka pitäisi olla vain tyytyväinen, että lopputulos on hengissä oleva vauva. Tämä osoittaa vain sen, että näin ajattelemattoman lauseen heittävä kommentoija ei ole ymmärtänyt kampanjan ajamaa asiaa. Kukaan, ei kampanjan järjestäjät, ei kätilöt, eikä varmasti äiditkään toivoisi, että vastuu kaikesta tiedosta siirrettäisiin äidille, kätilöt vain seisoisivat vieressä tekemättä mitään. Kukaan ei halua eikä tavoittele paluuta keskiajalle tai lapsikuolleisuuden nousua. Ei.
Kaikilla ryhmillä on sama tavoite. Kaikki tähtäämme terveeseen vauvaan ja hyvään synnytyskokemukseen, joka täyttyessään edistää äidin äidiksi kasvamista, varhaista vuorovaikutusta ja lujittaa koko perheen yhteenkuuluvuutta. Kaikki tähtäävät nykyajan vaatimuksia vastaavaan synnytyskokemukseen turvallisuudesta tinkimättä. Kätilön työ on tukea äitiä synnytyksessä, toimia osaavana ammattilaisena takaamassa turvallista synnytystä kaikkien kannalta, äiti on kuitenkin ohjaksissa omassa synnytyksessään. Synnyttäminen on yhteistyötä.
Miten tästä sitten saatiin tällainen sota aikaiseksi? Osa hoitohenkilökunnasta on ottanut nokkiinsa ja usein keskusteluun vedetään jälleen (kuten kaikissa muissakin ääripäänkeskusteluissa) marginaaliset potilastapaukset, joissa vauva on todella kuolemassa ja äiti ei suostu keisarinleikkaukseen... Tiedän, että oma kokemukseni synnytyssalissa työskentelystä on lyhyt, mutta tuon 9kk aikana, jonka olen ollut harjoitteluissa ja töissä, ei kohdalleni sattunut yhtäkään, en myöskään tuona aikana kuullut muille tulleen yhtäkään tällaista. Sen sijaan tänä aikana tuli muutamiakin matka/kotisynnytyksiä, Tosi monta venäläistä synnyttäjää sekä muutama yllätysäiti, jotka eivät tienneet olevansa raskaana. Haluan tuoda esiin, että näitä kaikkia pidetään tosi harvinaisina, mutta niihin törmäsin useammin kuin kerran lyhyen kokemuksenikin aikana. Kyseessä lienee siis todella todella poikkeuksellisen harvinainen ryhmä? Vai mitä mieltä kätilöt olette? minun harjoitteluista ja töistä on jo vuosia, joten onko asia nykypäivänä muuttunut tuohon suuntaan huomattavasti enenevissä määrin?
Jos pysytään nyt kuitenkin jokapäiväisissä synnytyksissä...miksi henkilökunta otti tämän itseensä? Eikö meidän tehtävämme ole taata äidille turvallinen ja hyvä synnytyskokemus? Kukaan tuskin saa hyvää kokemusta jos tuntee tulleensa poljetuksi, jos kokee, että häntä ei kuunneltu tai hänen arvomaailmaansa pilkataan tai epäsuorasti piikitellään. Emmekö me ammattilaisina osaa ilmaista itseämme toista kunnioittavalla tavalla?
Kun äiti otetaan vastaan synnytyssaliin, voi tilanteet olla hyvin erilaisia. Toiset ovat jo pää puoliksi syntyneenä, kun toisilla on synnytys vasta vähän käynnistymässä. Tämä ymmärrettävästi luo hyvin erilaisia vastaanotto tilanteita myös kiireydeltään. Jos synnytys on vasta käynnistymässä, ehditään äidin kanssa varmasti suunnitella ja kuulla hänen toiveitaan ja arvojaan enemmän kuin äidiltä joka ehtii juuri sisään, että saadaan vauvasta koppi. Jokainen äiti ja tilanne on niin erilainen. Ja jokaisen kanssa kätilö varmasti tekee parhaansa. Kyse on siis toimintamalleista, jotka kätilö ja äiti näkevät eri silmin. Ongelmahan syntyy vasta, jos äidillä on ollut eri toiveet joita kätilö ei kunnioita joko oman näkökulmansa vuoksi tai epähuomiossa ohittaa nämä.
Lopputulokseen vetoaminen, että lapsi on hengissä on tässä keskustelussa sama kuin sanottaisiin puukotuksen uhrille, että älä valita, sinä olet hengissä. Tottahan sekin on, ja varmasti kukin tahollaan on lopputuloksesta kiitollinen. Se ei silti tarkoita, että teko olisi oikeutettu. Puukotuksen uhri tekee rikosilmoituksen ja epäoikeudenmukaista kohtelua kokenut synnyttäjä saa ilman dissausta tehdä aiheellisen valituksen.
Tässä on peiliin katsominen meillä ammattilaisilla. Miksi äidit, jotka toivovat omia arvojaan kunnioitettavan tai ehkä luonnonmukaisempaa synnytystä, joutuvat raskausajan pelätä sairaalan vastaanottoa, vaikka harvemmin kai ammattilaiset ihan päin naamaa dissaa...? Eihän? En voisi uskoa sitä. Miksi kätilöistä on yleistetty päällepäsmärikuva? Miksi osa äideistä pelkää, että heitä ei kuunnella ja valmistautuvat synnytykseen kuin taisteluun? Ja niin he tekevät, olen jutellut lukuisten äitien kanssa ja tämä sama asia nousee esiin usein. Tämä lisää äidin stressitasoa ja vaikuttaa epäsuotuisasti vauvaan. Jostain nämä mielikuvat ovat alunperin tulleet ja jokin niitä pitää yllä edelleen. (Täytyy sanoa, että itse olin viimeisimpäni kanssa valmentautunut hypnosynnytykseen ja sain itse hyvän vastaanoton. Sääli vain, että istukkani päätti osittain irrota liian aikaisin, joten menimme suoraan sektiosaliin.)
Muutos lähtee sairaalan sisältä, sen vuoksi sanon, että katsotaan peiliin. Vaatisiko tämä muuta, kuin suvaitsevaisuutta, toisen arvostamista ja normaalia kanssakäymistä? Suurin osa asiakkaista osaa neuvotella tarpeen tullen, etenkin jos hänelle on osoitettu ymmärrystä ja kunnioitusta sairaalaan tullessa. Yhteistyö on helpompaa kun osapuolien välillä vallitsee molemminpuolinen kunnioitus! Jos neuvotteluille ei ole aikaa, on aika järjestettävä automaattisesti mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen keskustella asia niin monta kertaa vanhempien kanssa läpi kuin tarve vaatii. Henkilökunta voi myös pyytää anteeksi, jos on tullut kävelleeksi toisen yli. Vilpitön anteeksipyyntö on usein riittävä äideille, hekin tietävät, ettei kukaan halunnut pahaa. Samalla on ehkä sopiva hetki nostaa positiiviset asiat esiin, eli se hengissä oleva ihana vauva. Ei huonoja kokemuksia poistaen vaan yksinkertaisesti positiivisia asioita korostaen.
"Vaatisiko tämä muuta, kuin suvaitsevaisuutta,
toisen arvostamista ja normaalia kanssakäymistä?"
Omat synnytyskokemukseni ovat monenkirjavat. Olen ollut useammassa sairaalassa. On alatiesynnytystä ja sektiota. Kaksi lapsistani olisi varmasti kuollut ilman ihan mahtavaa henkilökuntaa ja kehittynyttä lääketiedettä. Matkalleni osui paljon kätilöitä ja lääkäreitä, työkavereitanikin, jotka keskustelivat, kertoivat ja ottivat ihan mahtavasti huomioon. Kiitos siitä! Olette korvaamattomia. Lopputulos on onnistunut kaikkien neljän kohdalla.
Valitettavasti olen kohdannut synnyttäjänä myös vähättelyä ja Toiveideni ohittamista...näen asioiden molemmat puolet...ymmärrän miksi näin on käynyt, enkä syytä siitä ketään, mutta omallekin kohdalleni osuneet asiat ovat sellaisia, joissa on kyse ihan vain sanamuodoista tai yksinkertaisesti toiseen vakavasti suhtautumisesta. Omalla kohdallani nämä olisi ollut vältettävissä hyvin helposti. Kyllä, kannatan siis keskustelun avaamista. Toivon, että me ammattilaiset lähdemme muuttamaan asennettamme yleisellä tasolla luoden turvallisen ilmapiirin myös äideille, jotka eivät "vain heittäydy" järjestelmän vietäväksi. Toivomme, että he voivat jatkossakin tulla turvalliseen paikkaan synnyttämään omia arvojaan polkematta. Me voimme kehittää itseämme, koska me olemme rautaisia ammattilaisia ja se luo vain entistä vahvemman pohjan ammattikuntani ihan mahtavalle työnkuvalle.
Ymmärrys luo luottamusta, luottaen äiti on rennompia ja synnytys sujuu paremmin. Kaikki voittavat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti