Inhimillisyys kateissa?

Nyt on pakko purkaa mieltä. Olen yrittänyt vain antaa asian olla, mutta olen koko ajan surullisempi kun otsikot osuvat silmiin. Kyseessä on, mikäpä muu kuin niin paljon otsikoissa näkyvät pakkorokotukset. Tiedän, että osalla tämä tulee jo korvista ulos, mutta ihan syystä se mediassa on näkyvillä. En oikeastaan haluaisi tunkea kauhaani tähän soppaan, mutta jos en avaa suutani niin tämä tunnemylläkkä varmaan patoutuu pinnan alle 😉  Joten täältä tulee!

Maaliskuussa voimaantullut uudistettu tartuntatautilaki velvoittaa siis hoitohenkilökunnan ottamaan tietyt rokotukset, mukaan lukien suurimman kiistan nostaneen influenssarokotteen. Tästä yllättäen on noussut aika iso haloo. Miksikö? Koska siinä viedään yhdeltä ihmisryhmältä itsemääräämisoikeus! Tämän jälkeen ei voida enää hyvillä mielin puhua hyvinvointivaltiosta, koska tämän jälkeen ainakaan suuri osa hoitohenkilökunnasta ei voi hyvin. Ei henkisesti, kun oikeus omaan kehoon on viety! (Eikä välttämättä edes fyysisesti jos sattuu kuulumaan siihen osaan, joka saa rokotteesta haittavaikutuksia, isompia tai pienempiä, nyt tai myöhemmin.) Äitinä mietin mihin meidät ja ehkä lapsemme pakotetaan seuraavaksi? En vain ymmärrä että maailma oikeasti voi toimia näin...ja tulen surulliseksi.

Kaikkein uskomattominta (jos nyt uskomattomampaa voi olla kuin itsemääräämisoikeuden tallaava laki) on hoitohenkilökunnan jakaantuminen kahteen leiriin. Itsemääräämisoikeuden puolestapuhujat on leimattu rokotusvastaisiksi, ammattitaidottomiksi ja potilasturvallisuuden vaarantaviksi. Omat koirat purevat. Meidän pitäisi näin pienenä joukkona vetää yhtä köyttä eikä haukkua toisiamme ammattitaidottomiksi näkemyseron vuoksi. Ja mikä tähän on ajanut…? Se, että haluaa itse päättää mitä aineita omaan elimistöön laitetaan. Itsemääräämisoikeudestahan tässä on kyse! Ei influenssapiikistä eikä edes rokotuksista, vaan itsemääräämisoikeudesta. Toki tällä erää ne kohdistuvat rokotuksiin.

Itsemääräämisoikeutta penäävät ovat aloittaneet somessa kampanjan #minäpäätänitse. Hyvin pian se sai taisteluparikseen vastineen jopa kolmella nimellä: #minäsuojaanpotilasta #rokotettu ja #potilasturvallisuus. Hassua tässä on se, että vastakampanja kampanjoi aivan eri asiaa vastaan kuin ensimmäinen kampanja. Jos toinen vastapuoli ajaa päinvastaista aatetta, eikö heidän tulisi kampanjoida esimerkiksi näin: #kehonikuuluutyönantajalleni #päättäkääpuolestani tai #ylpeäkynnysmatto? Okei, karrikoitua, mutta näinhän se oikeastaan on. Myös #minäpäätänitse kampanjaan osallistuvat ihmiset ajavat varmasti potilaiden turvaa ja oikeuksia, vaikka keinoihin ei kuulukaan oman kehon uhraus pakon alla (kuin liian usein epäergonomisten työasentojen muodossa.) Keinoja tehdä kaikkensa potilaan eteen on muitakin. 

Näin maalaisjärjellä ajateltuna, Jos päättää itse, saa päättää ottaa rokotteen, se on ok ja suositus. Tai sitten saa päättää olla ottamatta ja siihenkin on varmasti silloin joku syy. Minusta olemme yhtä potentiaalista, ammattitaitoista ja ammatistamme ylpeää ammattikuntaa, miksi siis hyökkäämme toisiamme vastaan? Ja siksi tämä minua niin kovasti surettaakin. Rakkaus tulisi ohjata kaikkea toimintaamme. Rakastamme työtämme, rakastamme sitä kuinka potilaat paranevat ja jos et rakasta itseäsi, et voi hyvin. Jos toimit itseäsi vastaan (ts. pakotettuna), et voi hyvin.

Itsemääräämisoikeutta puoltavat eivät läheskään kaikki ole rokotevastaisia (kuten en minäkään), osa on kriittisiä, mutta moni on ottanut rokotteet vuosittain vapaaehtoisesti. Jos olisin töissä, harkitsisin rokotteen ottamista hoitamieni potilaiden perusteella. Eikä kriittisyys ole mikään huono asia, hoitohenkilökunnan kyky ajatella ja tutkia asioita itse on monesti koitunut myös potilaan hyödyksi. Tämänkään vuoksi en ymmärrä, että tällainen asia hyväksytään Suomessa vielä vuonna 2018!

 ”Tällainen asia” sen vuoksi, että rokotusten vaikutus influenssan leviämiseen nähtiin esimerkiksi tänä vuonna. Tai viime vuonna. Ei paljon lohduta, että rokote oli nyt sattumalta valittu huonosti. Joka vuosihan se on arpapeliä. Tiedämmehän jo, että influenssarokotteen hyötyprosentista ei ole takeita (eikä ilmeisestikään luotettavia tutkimuksia siitä, että juuri hoitohenkilökunnan rokottaminen suojaisi oikeasti potilaita?) Lisäksi on fakta, että rokotevaste ei ole tietenkään 100%, niin kuin ei millään muullakaan rokotteella. Myös rokotettu hoitaja voi kantaa ja levittää tautia. Aseptiikka (puhtaasti työskentely) on siis edelleen ykkösasia ja tehokas suoja työpaikoilla kuten jokainen ammattitaitoinen hoitaja tietää, rokotettu tai ei. Toisekseen suurin osa potilaista ei elä kuplassa. He käyvät kaupassa, kavereiden luona, julkisissa kulkuvälineissä, paikoissa joissa varmasti on suurempi riski saada pöpö kuin hoitohenkilökunnasta, joka on koulutettu oikeaoppiseen aseptiikkaan potilastyössä. Potilasturvallisuus voi oikeasti vaarantua useista eri syistä, väsymyksestä, stressistä, tiedon puutteesta, välinpitämättömyydestä. Näitä pitäisi torjua urakalla!

Yllämainituin perustein itsemääräämisoikeuden vieminen on törkeää, vastuutonta, yliampuvaa ja äärimmäisen kapeakatseista toimintaa päättäjiltä.

Jos olet itsemääräämisoikeuden palauttamisen kannalla, ole ystävällinen ja käy allekirjoittamassa adressi tästä, vaikka se vaatiikin pientä vaivannäköä tunnistautuessa. Asia on kuitenkin äärimmäisen henkilökohtainen monelle meistä, myös minulle, vaikka tällä hetkellä kotiäitinä olenkin. Avuton on pieni ihminen suurissa pyörissä...

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2636

Minun visiossani koko hoitohenkilökunta saa tehdä rakastamaansa työtä yhteen hiileen puhaltaen, potilaiden eduksi, omana itsenään. Näin kaikki voivat paremmin.

Ps. Tiedän, että näinkin lyhyeen tekstiin ei mahdu tarpeeksi perusteluita kummastakaan suunnasta ja korostan tämän edustavan omaa näkemystäni. Voin kertoa tutustuneeni asiaan ja tutkimuksiinkin puolin ja toisin. Tämä on silti nyt kirjoitettu enemmän kotiäitinä kuin hoitajana. Ja suoraansanottuna jännitin koko tekstin julkaisua. Mutta, tätä mieltä minä olen, ja minulla on siihen oikeus. Ainakin toistaiseksi...