Ensimmäisenä pyydän anteeksi tekstin myöhästymistä. Jouduin muokata tekstiä useampaan kertaan, koska ensimmäistä kertaa olin kirjoittanut jotain niin henkilökohtaista, että piti vähän miettiä haluanko sen julki ja jos haluan niin millä tavalla. Ja tässä nyt sitten lopullinen teksti. Jatkossa pyrin pysymään kahden viikon aikataulussa, koska se oli todella hyvä kirjoittamisen kannalta.
Olen alkanut tässä korttien myötä innostuttuani myös meditoimaan aika ajoin. Ehkä voin avata tuntemuksiani sen verran, että joku saattaa pitää minua hulluna, mutta välillä kun huomaan todella pystyväni rentoutumaan, huomaan asentoni tuntuvan omituiselta. Tiedättekö, oikeasti istun vaikkapa tuolill kädet ristissä sylissäni, mutta rentoutuessa minusta tuntuu kuin käteni olisi polville levitettyinä ja istuisin esimerkiksi kaltevalla tasolla. Joskus aiemmin tuntui kuin selkäni olisi ollut mutkalla, korkkiruuvilla tms. Olen ikänäni käynyt energiahoidossa 2 tai 3 kertaa. Kun kävin ensimmäistä kertaa joskus useampia vuosia sitten, huomasin tämän ilmiön ensimmäisen kerran. Tuolloin tuntui kuin käteni olisivat olleet ristikkäin ihan kyynärpäistä asti, vaikka todellisuudessa makasin kädet rauhallisesti vartalon vierellä. En oikeastaan tiedä, mitä tämä "mutkalla" olo tarkoittaa, mutta uskon, että se liittyy varmaan jotenkin energiakehoon ja vuosien myötä se onkin suoristunut melkoisesti. Tämä työ jatkuu yhä. Saa valaista jos jollain on tästä tietoa!
Noo, se miksi halusin kertoa tämän omituisen seikan, johtui siitä, että tuollaisena hetkenä kun olen ihan mutkalla on energia jokseenkin "käsinkosketeltavaa" ja energia on jotain TODELLA suurta. Ja tämmöisenä hetkenä koen olevani varmasti osa jotain suurempaa.
Energia...Kaikkihan on energiaa. Koko luomakunta on energiaa. kivet, puut, eläimet, sinä, minä...olemme varmasti osa sitä. Tämä ei aina kuitenkaan tunnu kovin konkreettiselta. Mitäs muuta suurempaa olen osana...
Voisinhan minä olla osa vaikkapa meidän sukua, perhettä, Petäjävetisiä, teatteriharrastajia, tanssijoita, kotiäiteja jne... Kuitenkin tuntuu että tämä kaikki on osa suurempaa suunnitelmaa. Enkä kovin usein koe kuuluvani joukkoon, vaikka minut siihen hyvin otetaankin mukaan (varmaan joku avaamaton tunnelukko...). Asiat tapahtuvat juuri kun niiden kuuluu tapahtua ja elämässäni on hyvin voimakkaasti jonkinlainen johdatus, joten ehkä olenkin osa suurempaa suunnitelmaa. Suunnitelmaa jossa meidän kaikkien omat pikku suunnitelmat punoutuvat yhteen ja luovat jotain todella kaunista?
Tämä syvällinen pohdintahan saa aivan "runosuoneni" sykkimään...
Suuri syli, kuin lämmin halaus.
Pehmeä tuulenpyörre ympärilläni.
Maailma hiuksissani.
Lennän yli öisen taivaan, ohi nykyhetken.
Läpi elämän kuljen käsi kädessä.
Olen kuin kukka, kuin puu tai taivas
Minä olen ne
ja ne ovat kaikki.
Hahhaa! Menipäs lentäväksi tämä teksti. Nyt jalat takaisin maan pinnalle ja kertokaa tekin, mitä suurempaa te olette osana?
Seuraavan viikon kysymys:
Seuraavan viikon kysymys:
Kysymykset ja kuvat ovat Hidasta elämää - Sanna Wikströmin "Voimauttavat kysymykset" -korttipakasta. Omat kortit saat ostaa Hidasta elämää-puodista tästä. Hidasta elämää verkkosivusto: www.hidastaelamaa.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti