Elämä järjestykseen!

Pohdin tässä aiheideoitani, Syvällistä vaiko ei niin syvällistä...Samassa vastaus ilmestyi eteeni kuin pyykkivuori sunnuntaiaamuna! Sananmukaisesti. Ei en kirjoita pyykeistä, vaan siitä vuoresta! Miksi ihmeessä niitä vaatteita on niin paljon, vieläkin?! Ostin jokin aika sitten kirjan jota kannen mukaan ”suomi lukee”, miksen siis minäkin. Kirjassa luvataan myös, että kun noudatan ohjeita, minun tarvitsee siivota kotini vain kerran. Kuten joku jo luultavasti arvasikin, kyseinen kirja on siis KonMari – siivouksen elämänmullistava taika!

Kirjasta innostuneena siivosin heti vaatekaappini ja ihailinkin lopputulosta, josta löysin vaatteeni ja tiesin mitä siellä on. Heivasin turhaa vaatetta pois kaksi jätesäkillistä. Tästä on nyt aikaa vajaa kuukausi ja vaatekaappini on yhtä räjähtänyt kuin ennen siivousta. Lisäksi se vaikuttaa olevan vähintään yhtä täynnä jos ei jopa täydempi! Mikä meni pieleen?!

Noh, ensinnäkin se, etten täysin malttanut noudattaa kirjan kaikkia ohjeita, vaan siivousintoni siirryttyä äidilleni, kävin kirjan kielloista huolimatta hänen poislaittamiaan vaatteita läpi ja niinhän siinä sitten kävi, että sain yhden jätesäkillisen uutta vaatetta, Tietenkin vain tarpeellista. Sitten reissusta ostin jotain vaatteita, mutta en paljon! Ajattelinkin että kaappi täyttyisi jollain aikavälillä, mutta alle kuukaudessa?! Tilanteeni on pahempi kuin luulinkaan..

Olen käynyt tavaroita läpi melko aktiivisesti noin viimeiset 9kk ja asunto on edelleen aivan liian täynnä. Olen miettinyt, että miksi ihmeessä tavaraa kertyy ja kertyy. Minäkään en suoranaisesti ole mikään hamstraaja, enkä sinänsä säälittele laittaa tavaraa eteenpäin. Entäpä he, jotka ajattelevat ettei mitään voi laittaa pois, sitähän voi joskus tarvita? Kirjan mukaan ihmiset luovat liian tunteellisen siteen tavaroihin, eivätkä osaa sitten päästää siitä irti, vaikka se ei enää palvelekaan. En ihan tunnista tästä itseäni, mutta mutta... kyllähän minä toki otin lapsena villasukan viereeni nukkumaan pehmolelujen kanssa, koska muuten se olisi jäänyt yksin itkemään lattialle (kiitos tästä tapauksesta kuuluu isosiskolleni...). Ehkä siis kuitenkin luon tavaroihin tunnesiteen. Toisaalta, minulla ei enää ole kyseistä villasukkaa! Ehkä en ole toivoton ;)

Kirja itsessään on helppolukuinen ja itselleni ainakin tuli monta kertaa helpottunut olo siitä etten ole sairaalloisen siivousintoinen. Olisi kamalaa koko ajan miettiä siivoamista. Kirjailija itse selvästi on, jopa neuroottinen, mutta täytyy myöntää, että hänen luomansa tekniikka on eittämättä hyvin tehokas. Kysyt jokaisen tavaran kohdalla itseltäsi: tuottaako tämä minulle iloa? Ja se on tuotettava iloa juuri sillä hetkellä eikä 5 vuotta sitten, muuten voit hyvin kiittää tavaraa ja nyt luopua siitä. Se on aikansa palvellut. Osasta neuvoja tulee heti vastareaktio: ”no kyllä ne sukat löytyy vaikka olisivatkin rullalla” tai ”kyllähän nyt toisen poislaittamista kannattaa katsoa jos itselle löytyisi jotain tarpeellista”. Niin, kannattihan minunkin, ja löytyihän sieltä, mutta nyt joudun tehdä koko ruljanssin uudestaan. Toisaalta nyt minulla on kivempia uudempia vaatteita ja voin laittaa pois omia vanhoja, jotka nyt vaan on ihan ok. Eli kannatti, asia ei selvästikään ole niin mustavalkoinen kuin voisi luullaa!

Tänään otan härkää sarvista ja aloitan oman pikkuprojektini ja meinasin rykäistä KonMarit koko kämppään miehen loman aikana, eli aikaa on huikeat kaksi viikkoa! Voin sitten myöhemmin kertoa kuinka kävi. Samalla kannustan kaikkia muitakin kirjan kanssa tai ilman järjestelemään kotinsa, koska silloin järjestelet myös ajatuksesi ja koko elämäsi ja voit paremmin. Kun siivoin vaatekaappini, voisin vaikka vannoa, että mun jenkkakahvat vähän pieneni...