Blogin ulkonäköpaineet

No nyt on päästy bloggauksessa siihen kohtaan, että osaan jo kirjautua sisään ja luoda tekstin. Nyt on sitten aika perehtyä blogin ulkonaiseen olemukseen, Aluksi ajattelin, että ihan sama, sisältö on tärkein. Niinhän se on, mutta se ensivaikutelma, ensikosketus...

Suurin osa lapsellisista tietävät, että nimen keksiminen lapselle ei olekaan ihan niin yksinkertaista kuin joskus yläasteella ajatteli. Tai minä ainakin ajattelin. Olin aina ajatellut, että lapseni nimeksi tulee Eleonoora tai Tuomas. Minulla on kolme tyttöä, eikä yhdenkään nimi ole Eleonoora, niin kaunis nimi kuin se edelleenkin on. Nimien kannalta, onneksi en ole saanut poikaa, koska Tuomas oli melkeinpä ainoa suosikkini, mutta siitä tulikin ensimmäisen teinirakkauteni nimi, joten se siitä sitten. Nimen pitää sopia omaan suuhun, sukunimeen, muuhun perheeseen, mahdollisiin muihin nimiin eikä kenelläkään epämiellyttävällä tuttavuudella soisi olevan samaa nimeä. Lisäksi olisi kiva, että siitä ei ihan hirveän helposti saisi väännettyä haukkumanimiäkään. Se vastuu, että toinen kantaa yleensä lopun ikäänsä sinun antamaasi nimeä, se on valtava! 

Samasta syystä lapsesta huolehditaan tarkasti. Kukaan ei halua oman lapsen olevan hylkiö, koska antaa itsestään jotenkin oudon kuvan tai ei pysy ajan hengessä mukana. Ensivaikutelma on tärkeä, koska kukaan ei kuule niitä satakielen sointuja, jotka lapsesi lurittaa suunsa avatessaan, jos hän ei saa mahdollisuutta avata suutaan.

Juuri nyt minulla on juuri sellainen olo kuin ekaluokkalaisella ekana päivänä. Ketähän muita siellä on, saanko kavereita, onko reppu sopiva ja onkohan kellään muulla hiukset leteillä...? Ihmisen yksi perustarve on kuulua porukkaan. Tähän ikään mennessä olen ehtinyt oppia jo tiedostamaan tämän, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa opin vielä "sivuuttamaan" tämän tarpeen mahtavan persoonani livulla, kröhöm. Persoona ennen kaikkea, mutta vielä en sitä osaa ja olenkin siis tuhlannut viimeisen tunnin tyhjänpäiväiseen hömpötykseen vaihdellen blogin taustakuvia tai tekstifontteja. Tämä on sinänsä huvittavaa, koska halusin aloittaa blogin omaksi ilokseni ja olisi kiva jos jollekin muullekin olisi siitä iloa. Silloinhan minun ei pitäisi ajatella onko blogin pohjat nyt kohdillaan!? Kyllä ne on kun minä hemmetti niin sanon! Mutta ne saattaa kyllä vaihtua vielä pari kertaa...

Sain blogista positiivista palautetta kavereilta ja näköjään onnistun purkaa tänne ajatuksia. Siskoni luki ensimmäisenä blogin nimeksi pilvikierukka, joten lempinimikin on jo saatu. Eikun eteenpäin vaan, kohti aurinkoisia päiviä!

kumpikin kuva on kuvituskuva www.pexels.com